Ongelmanratkaisu. Siinäpä yksi asia, joka saa tämän naisen tikittämään. Jos haluat saada mut kiinnostumaan, sano että jokin asia on mahdotonta tai vaikea ratkaista. Lapsuudessani olin tunnettu maagisesta kyvystäni selvitää pahimmatkin umpisolmut, mikä johtui itse asiassa vain ja ainoastaani maanisesta periksiantamattomuudesta ja siitä, että olisi ottanut luonnon päälle luovuttaa.
Sama meininki jatkuu tietenkin edelleen. Miksipä sitä ihminen muuttuisi. Sama pää kesät talvet. Ja kevättalvet. Nämä ajat, kun alkaa tehdä mieli laskiaispullaa. Sellaista vegaanista laskiaispullaa, jossa ei ole gluteenia, valkoista sokeria, hiivaa eikä maitotuotteita.
Gluteenittomia ja hiivattomia pullia onkin tullut leivottua useampaan otteeseen. Se homma on helppoa. Niihin on nimittäin aina tullut kananmunaa. Kananmunien kanssa kaikki on helppoa. Ja sitten puolestaan jos vegaanisten pullien tielle heittäytyy, niin siellä usein ratkaisun tarjoaa hiiva ja vehnäjauhot. Ja niissä nyt ei ole mitään mielenkiintoista.
Mutta sitten tällainen umpisolmuyhtälö. Vegaaninen laskiaispulla, joka sekä maistuisi upealta, olisi koostumukseltaan pehmeä ja täyteläinen, eikä sisältäisi mitään vatsanturvottajia. Nyt meni kiinnostavaksi.
Leivoin siis ensimmäisen erän. Katastrofi. Maku oli jees mutta koostumus sitkas ja kova. Eikun ohjetta viilaamaan ja seuraavan satsin kimppuun. Joka tulee ulos uunista totaalisesti lässähtäneenä. Okei, ei hätää, kolmas kertahan aina onnaa. No, ei ihan. Maku oli parempi, kuten myös koostumus, mutta pullien keskus meinasi jäädä raa’aksi vaikka miten kauan paistoi. Ja lopulta kun kypsyys oli sopiva, oli ulkonäkö jo karsmea.
Viimeistään tässä vaiheessa järkevä tyyppi toteaisi, että no hei, syödään sitten vaikka pannaria. Mutta kaltaiseni maanikkohan on vasta pääsemässä alkuun.
Niinpä käärin hihat, vedän syvään henkeä ja astun takaisin kehään. Pientä tekniikkasäätöä sieltä täältä, uunin lämpötilan muuttamista ja yksi uusi ainesosa. Laskelmieni mukaan nyt pitäisi viimeistään osua maaliin. Mutta näistä leipomushommista kun ei koskaan tiedä. Mukana on aina ripaus taikuutta ja iso määrä kemiallisia reaktioita, joita on vaikea ennustaa. Toiveikkaana lähetän silti pullani uuniin. Ja kasvavan innostuksen vallassa otan ne sieltä ulos, halkaisen ja täytän.
…Ja onnenkyynel silmäkulmassa lopulta nautin pullan poikineen.
Vaniljalla maustettu kookoskermavaahto ja kotitekoinen helppo mantelimassa sopivat ekselentisti pullan luonteeseen. Eikä muuten turvota. Täten siis julistan tämän laskiaispullareseptin myötä yhtälön ratkaistuksi, solmun avatuksi ja kevätkauden avatuksi. Huikkaa laskiasiterveiset täällä, kadulla, Instassa tai Facessa, jos päädyt testaamaan, tulisin iloiseksi!
V
Pst, Käy myös tsekkaamassa mun pari muuta laskiaiseen sopivaa ohjetta:
Laskiaiskakku & Laskiaissmoothie
–
LASKIAISPULLAT