Rauhoittuminen

Nyt on perjantai. Nyt mä hellin sua.

Kehitin viikonlopun joutilaisiin aamuihin mielestäni melkoisen upean parivaljakon: Suklaaleivän vispatulla vaniljavoilla. Tiedän, kuulostaa aivan naurettavan hyvältä. Ja sitä se todellisuudessa ja ihan konkreettisesti olikin.

Ottaessani nimittäin ensimmäisen haukun taustalla soi Juhani Aaltosen & Otto Donnerin Strings-albumi, tarkkalleen ottaen kappale Niin vähän on aikaa (kiitti Kaarle), ja koko kombo, makunyansseineen, taustamusiikkeineen ja ikkunasta heijastuvine valonsäteineen oli niin täydellinen, että aloin nauramaan ääneen.

Siunattuja hetkiä.

Mantelijauhojen ja banaanin syliin rakennettu suklaaleipä on yksistäänkin elämys, mutta vaniljavoi – vispattu vaniljavoi tekee siitä luksusta. Erittäin hyvin leivän lisukkeena toimii myös mainittu Niin vähän on aikaa -kappale. Jonka nimen olen jostain syystä pyörtänyt päässäni muotoon "Niin paljon on aikaa".

Ja aikaahan meillä on. Olemme ikuisia olentoja valmiissa maailmassa. Tai viimeistään suklaaleivän ja vaniljavoin jälkeen se tuntuu valmiilta.

SUKLAALEIPÄ

(gluteeniton, maidoton)

  • 3 dl mantelijauhoja
  • 1 dl raakakaakaojauhetta
  • 0,5 dl murskattuja saksanpähkinöitä
  • 1 rkl psylliumkuitujauhetta
  • 2 tl leivinjauhetta
  • hyppysellinen merisuolaa
  • 4 luomukananmunaa
  • 2 kypsää banaania
  • 2 dl kauramaitoa (tai esim. kookos- tai mantelimaitoa)
  • 1 tl omenaviinietikkaa
  • 3 rkl sulaa kookosöljyä
  • 2 rkl juoksevaa kotimaista hunajaa
  • 1 rkl vaniljauutetta
  • Vuoan koko noin 12 x 20 cm

    Lämmitä uuni 200 asteeseen. Öljyä kevyesti leipävuoka ja leikkaa leivinpaperista kaksi pitkulaista palaa, toinen joka peittää vuoan leveyssuunnassa, ja toinen, joka peittää vuoan pituussuunnassa. Katso ohje täältä.

    Sekoita kuivat ainekset kulhossa. Erottele kananmunien valkuaiset toiseen kulhoon ja keltuaiset kolmanteen kulhoon. Vatkaa valkuaiset vaahdoksi. Sekoita keltuaiset, muussattu banaani, kauramaito, omenaviinietikka, kookosöljy, hunaja ja vaniljauute kolmannessa kulhossa sekaisin. Yhdistä kaikki ainekset yhteen kulhoon. Sekoita. Kaada seos leipävuokaan. Paista uunin keskiosassa noin 30 minuuttia. Ota vuoka uunista, käännä uunin lämpötila 175 asteeseen, kumoa leipä uuniritilälle ja paista uunin alaosassa vielä noin 15 minuuttia ilman vuokaa. Testaa leivän kypsyys hammastikulla. Mikäli tikkuun tarttuu taikinaa, leipä ei ole kypsä. Peitä tällöin leipä alumiinifoliolla, joka estää pinnan palamisen ja jatka paistoaikaa, kunnes sisus on kypsynyt. Ota leipä uunista ja anna jäähtyä hieman. Tarjoile ja nauti.

    VISPATTU VANILJAVOI

  • 100 g pehmeän sulaa kirnuvoita
  • 0,5 dl mantelimaitoa (tai muuta maitojuomaa)
  • 1 rkl hunajaa
  • vaniljatangon siemenet tai 0,5 tl aitovaniljajauhetta
  • Annostele huoneen lämmössä pehmentynyt voi, maitojuoma, hunaja ja vanilja kulhon ja vatkaa tehosekoittimella kuohkeaksi valkoiseksi seokseksi. Säilytä jääkaapissa. Erinomaista esimerkiksi suklaaleivän kanssa!

    Pehmeää viikonloppua.

    V

    Follow my blog with Bloglovin

    Shop

    Satun olemaan sellaista ihmissorttia, joka tuppaa kehräämään sisäänsä kuumuutta. Kun ideoita, inspiraatiota, projekteja ja puuhaa riittäisi vuorokauden jokaiselle tunnille, eikä sekään aika tahtoisi riittää, alkaa systeemi helposti höyrytä ja homma voi mennä vähän vauhkoksi.

    Viime aikoina olen rakentantut kahta isoa ja rakasta projektia, tätä nettisivustoa sekä joulukuun alussa Otavalta ilmestyvää Kiitos hyvää -kirjaani. Näiden kahden intohimosuhteen lisäksi muut työhommat ja lapsiperheen arjen hulinat ovat pitäneet tahdin suhteellisen napakkana. Ja voin kuulkaa kertoa, että se kaikki alkaa tuntumaan kropassa – ja näkymään naamassa. (Terveisiä vain vuosien takaiselle, paluun tehneelle armaalle opettajalleni, ruusufinnille. Pus pus!)

    Täten teidän arvovaltaisten läsnäolijoiden todistaessa lupaankin keskittyä nyt hiljentymiseen ja viilentymiseen. Uskon, että asioita voi saada aikaiseksi tehokkaasti myös syvästä rauhasta käsin. Eli tästä päivästä lähtien – päivittäistä meditoimista ja tietoista hiljentymistä. Apurina mm. juurikin löytämäni kyseiseen hommaan tarkoitettut aplikaatiot.

    Ja viilentävä raikas ruoka, kuten kuvissa näkyvä suloinen, jäisistä viinirypäleistä tehty sorbetti, joka tuo mukavasti juuri sopivaa koleutta hieman hillittömiin ja kuumottaviin hetkiin.

    RYPÄLESORBETTI

  • 1 rasiallinen luomuviinirypäleitä
  • 1 tl hunajaa
  • 1/2 tl vaniljauutetta
  • Pese rasiallinen luomuviinirypäleitä huolella, jotta saat rypäleiden pinnalla usein olevan ikävän maun pois. Huuhtelun jälkeen kuivaa rypäleet. Laita tertut pakastimeen ja pakasta noin tunnin ajan. Soseuta jäiset rypäleet tasaiseksi massaksi esimerkiksi tehosekoittimella. Sekoita joukkoon hunaja ja vaniljauute. Annostele kulhoon ja nauti.

    Tämä saattaa olla ehkä hieman hassu postauksen aihe, voivotella nyt ylikuumenemisia, kun vasta eilen avasin koko Vaneljan. Mutta koska tiedän, että parhaiten oloa keventää ja viilentää kaikenlainen puhdas avoimuus ja tietty pidäkeettömyys, niin mitäs sitä sitten tässä esittämään jotain coolia.

    Eli täältä tullaan, ruusufinnit naamassa ja rakkaudella! Tyynenä mutta tosissaan.

    Hyviä vointeja ja viileyttä teille muillekin kohtalotovereille, kuumakalleille ja -kissoille!

    V

    pst, Vaneljan postausten jakotoiminnoissa on hieman viilattavaa, ja muutenkin täältä löytyy vielä erilaisia bugeja. Laittakaa ihmeessä viestiä, jos törmäätte outouksiin, epäloogisuuksiin tai toimimattomiin juttuihin. Se helpottaa paljon. Ja antakaahan muutenkin palautetta ja esittäkää toiveita, ne ovat todella tervetulleita!