Ruoka

No vielä piti ennen joululomalle hulmahtamista tulla jakamaan teille yksi ihanuusohje!  Tiedän että jo vähän niinkuin toivotin hyvät joulut ja silleen, mutta en voinut vastustaa kiusausta, kun nämä kyseiset kuvat pompsahti esiin koneelta.

Jätän siis täten tämän hurrrmaavan porkkanakakun nyt ihan näin vain lempeään huomaanne ilman sen pidempiä alustuspuheita, sillä ennen joulurauhoittumista täytyy kiitää tekemään pari pientä lahjahankintaa ja siivota juuri tapahtuneen muuttomme alla kaotisoitunut uusi kotimme sellaiseen kuntoon, että tänne kehtaa kantaa kuusen sisään, ilman että pitää hävetä tuon jalon kunniavieraan, havuisen metsänolennon edessä. Saa muuten vielä jotkut Tapio-metsänjumalan kiukut niskaansa ja risuja ensi vuonna rattaisiin. Eli nyt suih, imurin varsi toiseen käteen ja kakun pala toiseen ja Frank Sinatran, Aretha Franklinin ja Ella Fitzgeraldin joulubiisit taustalle soimaan.

Paitsi että hei, sen vielä sanon, että vaikka tämä meidän Joulukirjasta löytyvä gluteeniton ja vegaaninen porkkana-juustokakku on mausteiltaan täydellisesti jouluun sopiva herkku, niin maistuupa se hyvin välipäivinä tai minä tahansa muunakin päivänä. Kakku kannattaa valmistaa tekeytymään jääkaappiin päivää ennen, jotta sen on h-hetkellä sopivasti kiinteytynyt ja maustunut. 

Eipä muuta tällä erää! Tudulei ja lempeää joulua!

V

Shop

Jouluunlaskeutusmisviikko on täten alkanut. Siispä nyt kannattaa tankata koko vuoden kyllyydestä sisuksiin kaikenmaailman joulumakuja, mausteita ja kausiherkkuja. Ottaa joulu joka solulla ja makunystyrällä vastaan. Pöllyytellä oikein olan takaa kanelilla, mausteneilikalla, inkiväärillä, tähtianiksella ja pomeranssinkuorella. Live christmas to the fullest! Niinku sanotaan. Tai niinku ainakin minä sanon.

Vaikka olen vakavasti herkistynyt ultimaattiseen jouluhurahtamiseen, on jouluintoni enemmänkin henkistä ja ruuallista sorttia, kuin materiaalista. No okei, kyllä joku hillitty jouluvalonauha (8 metriä) on tullut kietaistua parvekkeen kaiteeseen ja hilattua pieni (halkaisijaltaan puolimetrinen) joulutähti ikkunaan, mutta muuten uskon jouluilussa lähinnä rauhaan ja rakkauteen.

On paljon romanttisempaa poltella hissukseen kynttilänpätkiä ja nauttia pieniä joulumausteilla säväytettyjä ruokia pitkin joulunalusaikaa ja joulupäiviä, kuin virittää hiki päässä koko huusholli prameaan joulutällinkiin ja stressata hillittömistä, monen tunnin valmistelua vaativista jouluaterioista. Jos multa kysytään. Ja tottakai kysytään, kun täällä ollaan. Kun vain lopettaa kaiken häsäämisen, pysähtyy, hengittää syvään ja on läsnä, on joulun ydin oivallettu.

Tehtiin tuon rakkaan kamraattorini Riikka Kantinkosken kanssa kokonainen Joulukirjakin tällä periaatteella rakennetusta joulusta. Hyvän olon ruuista ja luonnonläheisistä ja helpoista pienistä askartelu- ja lahjavinkeistä. “Kauneinta joulua on paluu perusasioiden pariin. Hyvää tekevä ruoka ja käsin tehdyt koristeet ja lahjat koskettavat sydämiä.”. Niinku meidän kirjassa sanotaan.

Tässä low key -jouluilussa parasta omasta mielestäni ovat puurot. Puurot, nuo arjen ja juhlan vähäeleisen väkevät sankarit. Tälle jouluviikolle kehittelemäni puuro ei nyt tosin ole erityisen vähäeleinen, sillä roimin sen päälle reilusti kaikenmaailman höysteitä, ja onpa siellä puuron seassakin jos jonkinmoista makuvivutinta. Mutta että piparkakkupuuro! Mietippä sitä. Jumalaare, tämän parempaa joulumakupalaa saa hakea.

Sain kaveriksi piparkakkupuuroni keittelyihini Lidlin Deluxe– ja Gluteeniton -sarjoista mahetsuja raaka-aineita, kuten gluteenittomat jumbokaurahiutaleet, saksanpähkinäöljyn (koska puurossa pitää aina olla pikkutujaus rasvaa mukana!), taatelit ja mikä parasta – neilikka ja kardemumma-maustemyllyt, joista voi rouhia joulutunnelmaa kaikkialle: joulupuuroon, keittoihin ja paistoksiin, kakkuihin ja muihin leivonnaisiin – tai vaikka äreän, joulumielensä hukanneen naapurin niskaan.

Okei, Lidl ei varmaan ehkä allekirjoita tuota viimeisintä käyttösuositusta, mutta saatte mun luvan. Tai ehkä parempi tapa olisi kuitenkin tarjota elämäsi Grinchille tätä piparkakkupuuroa, koska tällä ainakin saa lämmön tulvahtamaan silmiin ja sydämiin.

Ollos hyvös & ihanaa joulua Ystävä. Olet tärkeä.

V

(Yhteistyössä LIDL)

Elämä on ollut kyllä melkoista hulmuamista viime ajat. Välillä tulee ihmeteltyä, että miten saan yhtenä naisyksikkönä edes kaiken käsillä olevan tehtyä. Mutta jotenkin kummasti sitä ihminen ilmeisesti multiploituu, venyttää aikaa tai tekee muita taikuuksia silloin kun hommat vain täytyy handlata. Tai kun innostusta ja ideoita on niin paljon, että tyyppi unohtaa kvanttifyysiset rajoitteet ja alkaa venyttämään ehtimisen ja jaksamisen laitoja. No, jokainen järjen ihminen – mihin joukkoon itse en yleensä lukeudu – ymmärtää liikahäsäilyn hölmöyden. “Elä hättäile, istu mättäälle”, tokaisee toisella olkapäälläni istuskeleva hahmokin. “Jumalauta sieltä mättäältä mitään maailmoja muuteta! Täytä potentiaalisi ja toimi, nainen!” julistaa sitten taas se toisen olkapään kanssamatkustaja.

Useimmiten päädyn uskomaan sitä toimintaan ja työhön kannustavaa agitaattoria. Ja useimmiten se kieltämättä myös kannattaa.

Pieni erävoitto itselleni intohimotyössäni ja hyvisruuan vallankumouksessa on nimittäin taas saavutettu, sillä ensimmäinen kirjani Kiitos hyvää – Herkkuja ilman sokeria ja gluteenia on nyt julkaistu maailmalla, tarkalleen ottaen ja ensimmäiseksi Amerikan ihmemaassa, nimellä It’s a Pleasure. Tuntuu aika hiton hyvältä. Taas on loikattu yli yhden maaliviivan ja olo on, mitäpä muutakaan, kuin väsynyt ja onnellinen. Kirja näyttää ja tuntuu super ihanalta ja toivon, että sen avulla taas iso joukko ihmisiä löytää hyvisherkuttelun jalon taidon.

Omia kirjojaan on mahdotonta pistää paremmuusjärjestykseen, mutta kyllä täytyy nyt sanoa, että tällä esikoisella on aivan erityisen kultainen paikka sydänsopukassa. Etenkin nyt tämän kansainvälisen painoksen myötä olo on häpeilemättömän ylpeä. Innostuin itsekin taas kokkaamaan kirjan herkkuja uudella liekillä ja vaikka kirjan alkuperäinen versio julkaistiin täällä Suomessa jo lähes kaksi vuotta sitten, tuntuvat ohjeet edelleen tosi ajankohtaisilta. Mahetsua on myös se, että pääsin kehittelemään suomenkieliseen kirjaan muutaman uuden ohjeen, jotka tullaan lisäämään jouluksi julkaistavaan uudistettuun painokseen. Että pitäkäähän herkkusuut silmällä!

Nämä Karamelli-pähkinäkonvehdit ovat alkuperäisen kirjan antia. Niitä on tullut valmistettua viime päivinä jo pari isoa satsia, ja ne katoavat kyllä suhteellisen nopeaa tahtia jääkaapista.

Ja hei jos haluat kirjan enkku- tai suomiversion itsellesi, niin heitä 10.10. mennessä kommenttia tähän alas, ja kerro kummalla kielellä kirjan haluaisit, niin meitsi pistää onnenpyörän pyörimään ja nasautan parille onnekkaalle kirjat ensi viikolla postiin.

Siihen asti – Viva la revolucion!

V

Hyvisjäätelöiden maailmanvalloitus on alkanut! Tänään on nimittäin se suuri päivä, jolloin Hyvän olon jäätelökirjan englanninkielinen versio N’Ice Cream julkaistaan Jenkeissä. Ihan jumatsuikkelin jännittävää! Toivon sydämeni pohjasta, että maailman jäätelökansa löytää kirjamme ja ihastuu siihen, kuten armas kotiväkemme. Suomiversion ensimmäinen painoshan myytiin tosiaan loppuun lähes viikossa, eli ei kannata ihmetellä jos opusta ei satu löytymään kirjakaupasta. Uusi painos saadaan ilmoille onneksi reilun viikon päästä.

Sillä välin voi vetäistä stetsonin kenoon, nostaa buutsit pöydälle ja makustella esimerkiksi näitä slurps-ihania Vanilja-suklaisia jäätelökeksejä, joiden tekoon otin inspiraation muutamasta jädekirjamme reseptistä. Niin ja tietenkin tilailla samalla jädekirjan enkkuversioita Amazonista Amerikan serkuille ja muille Suomen rajojen ulkopuolella huiteleville jätskihulluille kamuille.

Ja hei, herkkuna pohjalla julistan avatuksi – tättädää – KIRJA-ARVONNAN! Kerro tämän postauksen kommenttiosioon miksi himoitsisit N'Ice Cream -kirjaa itsellesi tai ystävällesi, ja kas, näin olet mukana arvonnassa. Kilpailuaikaa on sunnuntaihin 22.5. keskiyöhön asti ja skaba on voimassa kaikille Suomessa, Pohjois-Amerikassa ja Kanadassa asuville.

Onnea matkaan, ystäväiseni!

V

pst, Mikäli jäätelöhimosi ovat kiihkeät eivätkä odota sekuntiakaan kauemmin, skippaa alla olevasta reseptistä keksiosuus ja valmista vain ohjeen jäätelö ja nauti se muutamassa sekunnissa syntyvän suklaakastikkeen kanssa. Kombo on hurmaava niinkin!

VANILJAPUFFETIT

Tehtiin miehen kanssa hauska pieni video kehittelemälleni 3 raaka-aineen omenapiiraalle, ja tuli tässä yhtäkkiä mieleeni, että resepti olisi varmaan oleellista löytyä täältäkin, vaikka koko proseduuri kaikessa yksinkertaisuudessaan tulee harvinaisen selkeästi esille myös videossa.

Ohje on peräisin Kiitos hyvää Pikaruokaa -kirjastani, josta muuten saan teiltä armailta pikku palleroisilta päivittäin mahtavaa palautetta ja joka on suureksi riemukseni ollut ilmestymisensä jälkeen, eli jo kolme kuukautta, Suomen myydyin ruokakirja. Jee, hyvä te!

Henkilökohtaisesti koen, että tämä kyseinen ohje on yksi rennoimmista tavoista heittää kasaan herkullinen omppupiiras, ja olen erittäin kiitollinen että resepti pölähti aivoihini jostain kosmoksesta eräänä pilvisenä päivänä kun olin kovasti helpon turvaruuan tarpeessa.

Tsekkaa siis video TÄÄLTÄ – ja näe miten taika tapahtuu.

Toivottavasti testaat ohjetta ja tykkäilet siitä yhtä paljon kuin meidän poppoo!

V

Ongelmanratkaisu. Siinäpä yksi asia, joka saa tämän naisen tikittämään. Jos haluat saada mut kiinnostumaan, sano että jokin asia on mahdotonta tai vaikea ratkaista. Lapsuudessani olin tunnettu maagisesta kyvystäni selvitää pahimmatkin umpisolmut, mikä johtui itse asiassa vain ja ainoastaani maanisesta periksiantamattomuudesta ja siitä, että olisi ottanut luonnon päälle luovuttaa.

Sama meininki jatkuu tietenkin edelleen. Miksipä sitä ihminen muuttuisi. Sama pää kesät talvet. Ja kevättalvet. Nämä ajat, kun alkaa tehdä mieli laskiaispullaa. Sellaista vegaanista laskiaispullaa, jossa ei ole gluteenia, valkoista sokeria, hiivaa eikä maitotuotteita.

Gluteenittomia ja hiivattomia pullia onkin tullut leivottua useampaan otteeseen. Se homma on helppoa. Niihin on nimittäin aina tullut kananmunaa. Kananmunien kanssa kaikki on helppoa. Ja sitten puolestaan jos vegaanisten pullien tielle heittäytyy, niin siellä usein ratkaisun tarjoaa hiiva ja vehnäjauhot. Ja niissä nyt ei ole mitään mielenkiintoista.

Mutta sitten tällainen umpisolmuyhtälö. Vegaaninen laskiaispulla, joka sekä maistuisi upealta, olisi koostumukseltaan pehmeä ja täyteläinen, eikä sisältäisi mitään vatsanturvottajia. Nyt meni kiinnostavaksi.

Leivoin siis ensimmäisen erän. Katastrofi. Maku oli jees mutta koostumus sitkas ja kova. Eikun ohjetta viilaamaan ja seuraavan satsin kimppuun. Joka tulee ulos uunista totaalisesti lässähtäneenä. Okei, ei hätää, kolmas kertahan aina onnaa. No, ei ihan. Maku oli parempi, kuten myös koostumus, mutta pullien keskus meinasi jäädä raa’aksi vaikka miten kauan paistoi. Ja lopulta kun kypsyys oli sopiva, oli ulkonäkö jo karsmea.

Viimeistään tässä vaiheessa järkevä tyyppi toteaisi, että no hei, syödään sitten vaikka pannaria. Mutta kaltaiseni maanikkohan on vasta pääsemässä alkuun.

Niinpä käärin hihat, vedän syvään henkeä ja astun takaisin kehään. Pientä tekniikkasäätöä sieltä täältä, uunin lämpötilan muuttamista ja yksi uusi ainesosa. Laskelmieni mukaan nyt pitäisi viimeistään osua maaliin. Mutta näistä leipomushommista kun ei koskaan tiedä. Mukana on aina ripaus taikuutta ja iso määrä kemiallisia reaktioita, joita on vaikea ennustaa. Toiveikkaana lähetän silti pullani uuniin. Ja kasvavan innostuksen vallassa otan ne sieltä ulos, halkaisen ja täytän.

…Ja onnenkyynel silmäkulmassa lopulta nautin pullan poikineen.

Vaniljalla maustettu kookoskermavaahto ja kotitekoinen helppo mantelimassa sopivat ekselentisti pullan luonteeseen. Eikä muuten turvota. Täten siis julistan tämän laskiaispullareseptin myötä yhtälön ratkaistuksi, solmun avatuksi ja kevätkauden avatuksi. Huikkaa laskiasiterveiset täällä, kadulla, Instassa tai Facessa, jos päädyt testaamaan, tulisin iloiseksi!

V

Pst, Käy myös tsekkaamassa mun pari muuta laskiaiseen sopivaa ohjetta:

Laskiaiskakku & Laskiaissmoothie

LASKIAISPULLAT

Pitkällisen kehitystyön tuloksena voin kertoa löytäneeni suklaakakun ytimen. Ja tässä tulee uutinen: maukas suklaakakku syntyy vain kolmesta raaka-aineesta!

Ja ennenkuin ehdit ajatella että “kolmen raaka-aineen suklaakakku ei nyt oo varsinaisesti mikään uutinen, neiti hyvä.”, niin saanen tarkentaa, että kyseessä ei tosiaankaan ole yksi sellainen “muka-kolmen raaka-aineen-suklaakakku”, joista mediassa on syksyn aikana kohistu, joissa yhtenä raaka-aineena on kaupan suklaa, joka puolestaan sisältää ties kuinka montaa eri ainesta. Pois moiset meitsistä.

Tämän kakun syntyy todellakin vain kolmesta luonnon raaka-aineesta. Luomukananmunista, taateleista ja raakakaakaojauheesta.

Kakkua voi toki jalostaa halutessaan esimerkiksi vaniljalla, kanelilla tai vaikka ripauksella chiliä. Ja pinnalle sopii mahtavasti helppo suklaamousse, jonka ohje alla, tai vaikkapa kookoskermavaahto ja marjat!

Ohje kakkuun löytyy uudesta Kiitos hyvää Pikaruokaa -kirjastani, ja se on mielestäni hyvä esimerkki siitä mihin tähtäsin koko opuksella, eli tarjoamaan supersimppeleitä piristyksiä arkeen, puhtaudesta ja maukkaudesta tinkimättä. Sikäli tämä on poikkeuksellinen resepti, että se on yksi harvoista kirjan ohjeista, jotka eivät onnistu vegaanisesti, sillä kolmen raaka-aineen vegaaninen suklaakakku osoittautui turhan vaikeaksi tehtäväksi. Tuli kyllä testattua.

Ja sitten kakkuni muusaan! Olen nimittäin omistanut kakkuni Lovialle, ystäväni upealle design-merkille, joka tekee kotimaista ekologista muotia. Lovian tinkimättömän laadukas ja tumma tyyli inspiroi kehittämään syvän suklaisia sävyjä sisältävän kakun, josta on karsittu pois kaikki epäoleellinen ja jossa on tehty puhtaudesta ja pelkistyksestä taidetta. Kannattaa ehdottomasti tutustua Loviaan ja heidän uraauurtavan läpinäkyvään tuotantoonsa!

Joululahjana Lovia tarjoaa Vaneljan lukijoille 30 % alennusta kaikista tuotteista heidän verkkokaupassaan tämän viikonlopun ajan. Alennuskoodi LoviaVanelja30 on voimassa sunnuntaihin 13.12. keskiyöhön asti.

Ja Kiitos hyvää Pikaruokaa -kirjanhan voi tilata itselleen esimerkiksi täältä – vielä ehtii jouluksi kotiin tai kaverin pakettiin!

Tehkää viikonlopuistanne suklaiset, ihmiset armaat, ja voikaa hyvin!

V

3 RAAKA-AINEEN SUKLAAKAKKU

Ulkona on pimeää ja myrskyisää, mutta sisuksissani hehkuu ja hohkaa! Sillä Hän on vihdoin saapunut keskuuteemme: Kiitos hyvää Pikaruokaa!

Ahhhh.

Olo on nyt niin helpottunut. Ei yhtään riehakas ja repeilevä kuin ensimmäisen kirjan kohdalla, vaan pikemminkin tyynen onnellinen ja vakaa. Tiedän että tästä tulee meidän perheen käytetyin ruokakirja, ja se riittää. Mieheni, joka ei juurikaan tee ruokaa on jo innostunut duunaamaan kirjasta monia reseptejä, joten voisinpa todeta salajuoneni onnistuneen täydellisesti! Missio “Mies kokkaamaan” – nailed!

Toivottavasti samalla muutama muukin noutoruuan ystävä ja laiska kokki saa inspiraatiota hyvää tekevään safkailuun.

Kirja saapui tosiaan odotettua aikaisemmin painosta ja kirjakauppojen hyllyt pullistelevat nyt upouutta kirjasankariamme – kunnes kaikki maamme mukavuudenhaluiset kokit, kiireiset perheenäidit ja -isät, vauhdikkaat uratykit, noutoruokaa rakastavat poikamiehet ja terveellistä arkiruokaa arvostavat kansalaiset ovat käyneet tyhjentämässä ne.

Suosittelen suuntaamaan kirjakaupoille vikkelästi, mikäli terveellinen pikaruoka kiinnostaa, sillä sain jo viestiä, että jotkut kirjakaupat ovat myyneet parissa päivässä varastonsa tyhjiin. Vuosi sitten ilmestyneen Kiitos hyvää -herkkukirjan ensimmäinen painoshan myi loppuun parissa viikossa, eli jos halajat tätä joululahjaksi, ole sutjakka liikkeissäsi, sinä pikkutonttu.

Kirjasta löytyy yli 80 reseptiä helppoihin ja terveellisiin ruokiin, jotka valmistuvat alle puolessa tunnissa, iso osa vain vartissa ja vain muutamasta raaka-aineesta. Ohjeet ovat talon tapaan kasvisruokaa ja tehty ilman gluteenia ja valkoista sokeria. Suurin osa resepteistä on toteutettavissa täysin vegaanisesti.

Tässä muutama makupala kirjan menusta:

Aamupalalle:

  • 3 x Helpot pannarit
  • 3 x Kolmen raaka-aineen smoothie
  • 3 x Energiapatukat
  • Mustikka-inkiväärituorepuuro
  • Kanelinen purnukkapuuro
  • Suklainen luksuspuuro
  • Kolmen kaalin aamupalasalaatti
  • Hedelmäpommijogurtti
  • Pikagranola
  • Kookos-kaurasämpylät
  • Maidottomat juustot
  • Viikuna-päärynäcrumble

Päivään & Iltaan:

  • Täytetyt uunibataatit currymaapähkinävoin kera
  • Aasialaiset viherwrapsit
  • Nepalilainen annos
  • Kolmen raaka-aineen naan-leivät
  • Pikacurry bataattinuudelien kera
  • Aurinkopasta
  • Viljaton avokadopasta
  • Sieni-siemenrisotto ilman riisiä
  • Munakoisopizzat
  • Valkoinen pizza
  • Punajuuripizza
  • Bataattipizza
  • Burritokulho & chili sin carne
  • Perunattomat ranskanperunat
  • 3 x helppo munaton majoneesi

Herkutteluun:

  • Kolmen raaka-aineen suklaakakku
  • Kolmen raaka-aineen maapähkinävoikakku
  • Kolmen raaka-aineen omenapiiras
  • Superhelppo mantelipehmis
  • Lempeät banaanimuffinit
  • Kahden raaka-aineen omenadonitsit
  • Lasten melonikakku

Ja muheva pino muuta maukasta. Käy kurkkaamassa kirjan esittely täältä: www.kiitoshyvaa.fi

Olisi mahtavaa kuulla palautettanne, mikäli olette ehtineet jo selailemaan – tai jopa kokkaamaan kirjasta!

xxx

V

Haaveilin vuosi sitten ruokakirjasta, joka pelastaisi perheemme arkiruokailut.

Unelmieni kirjan ohjeiden tulisi valmistua alle puolessa tunnissa, mieluiten jo vartissa, raaka-ainelistat olisivat lyhyitä, ne eivät sisältäisi gluteenia, maitotuotteita ja valkoista sokeria ja ohjeet olisivat pitkälti vegaanisia. Kirjasta löytyisi helppoja ohjeita aamuun, päivään, iltaan, välipaloiksi ja herkkuhetkiin. Ja lapsiystävällisiä ohjeita tulisi myös olla, kuten myös mieheni suosikkeja, eli pizzoja ja hamppareita. Kaiken kaikkiaan ruokien tulisi olla terveellisiä, superhelppoja ja supermaukkaita.

Harmi vain että kyseistä kirjaa ei ollut olemassa. Selasin läpi ison läjän ruokakirjoja ja odotin sankaria, joka lentäisi viitta selässä syliini ja toisi avun niihin hetkiin kun pää ja vatsa lyövät tyhjää koko perheellä yhtä aikaa. Kivoja ohjeita löytyi sieltä täältä, mutta kaikki tarpeeni kattavaa pikaruokakirjaa ei vain tuntunut olevan olemassa.

Se oli siis tehtävä itse.
Ja niinhän meitsi sitten teki.

Kahden viikon päästä kauppoihin lennähtääkin, sankariviitta harteillaan hulmuten, uusin kirjani Kiitos hyvää Pikaruokaa – Helppoja ruokia terveelliseen arkeen.

Odotan kirjaa innosta tutisten, muun muassa ihan vaan siitä yksinkertaisesta syystä että kokkaan sieltä lähes joka päivä! En muista moniakaan ohjeitani ulkoa, enkä jatkuvasti jaksa olla etsimässä sormet jauhoisina reseptejä jostain koneeni syövereistä, vaan haluan kirjan keittiööni ja käsiini – äkkiä!

Lupaan kertoa pikaruokakirjasta lisää myöhemmin, mutta tässäpä yksi hitsin hyvä ja helppo arkiruoka odottelun ajaksi! Kyseinen ohje ei löydy kirjasta, sillä kehitin sen vasta kirjan jo mentyä painoon. Lihattomia lihapullia täydellisen muhevalla rakenteella ja bataatista syntyviä huippumaukkaita pastasuikaleita – rrrakastan.

V

VEGAANIT LIHAPULLAT JA BATAATTIPASTA

Tudulei, te marraskuun pienet mönkijät! Viime postauksesta on vierähtänyt hieman aikaa. Itse asiassa jo yli kuukausi, mutta kukas näitä laskee. Kuukausi sinne tai tänne, ja parempi hitaasti ja hartaudella, ku hötäkässä ja hätäsesti.

Ja sitäpaitsi, voisin luetella myös melkoisen listan siitä työmäärästä, mikä on pidätellyt pois blogin äärestä, mutta koska uskon äitiäni, joka tapaa sanoa että laiska töitään luettelee, niin unohdan selittelyt ja sanonkin vaan, että hei tosi kiva nähdä, pitkästä aikaa, ja katoppa mitä herkkupuuroa toin näin virallisen talvikauden käynnistymisen kunniaksi.

Tämä tässä tulee olemaan se lempein ja lämmittävin turvaruoka tulevalle kaudelle!

Kyseessä on bataatti-kaurapuuro, josta päätin tehdä meidän talouden virallisen joulupuuron. (Ja jota ajattelin syöttää perheelle aamupalaksi joka päivä jouluun asti, kunnes tajusin, että saatan pilata moisella menettelyllä hyvän puuron ja aiheuttaa ihanien makumuistojen sijaan lapselle ruokatraumoja. Eli täytynee keksiä jokin maltillisempi lähestymistapa.)

Tässä puurossa kietoutuu yhteen omat tämän hetken suosikkiainekset: bataatti, kaneli, kardemumma, pekaanipähkinät ja – jumbo-kokoiset kaurahiutaleet, jotka on ai-van mahtavaa kamaa. Ja tyystin eri maata kuin ne pienet kaurahiput, jotka maistuu lähinnä pahvisilpulta, etenkin näiden muhkujen jälkeen.

Sain jumbokaurat uudesta kotimaisesta Oatlet Storesta, josta voi tilata laadukkaita kauratuotteita Suomeen ja Europpaan. Suurena kaurafanina oli tosi inspiroivaa testailla etenkin Provenan gluteenittomia kauratuotteita, joista ykkössuosikiksi ja jokapäiväiseksi herkuksi tuli jäädäkseen nuo isot ja maukkaat hiutaleet. Valmistin niistä muuten myös jumalaista suklaapiirakkaa, jonka ohje täytyy jakaa joku kaunis päivä vaikka Instassa!

Ja hei, luvassa puuron kylkiäisinä myös talvilahja: koodilla VANELJA saat kahden viikon ajan Oatlet Storessa tehdyistä ostoksista alennusta -20 %. Itse voisin suositella shoppailtavaksi etenkin, yllätys yllätys, näitä jumbohiutaleita: Provena Gluten Free Jumo Oats ja gluteenittomia kaurajauhoja leivontaan: Provena Gluten Free Whole Grain Oat Flour.

Maukasta marraskuuta, pysykää lämpiminä ja syökää paljon puuroa!

V

BATAATTI-KAURAPUURO

Nyt se on kuulkaa vuosi täynnä. Eilen tuli nimittäin kuluneeksi tasan vuosi siitä, kun avasin Vaneljan ovet maailmalle. Tasan vuosi siitä, kun päästin unelmani lentoon.

Olin suunnitellut tekeväni jonkun hulppean synttäripostauksen täynnä kakkuja, kukkia ja serpentiiniä, mutta viime päivät… tai viime viikot… tai no, viime kuukaudet, ovat olleet niin hulinaisia, että pieni Vanelja on jäänyt vähäisemmälle huomiolle ja saa nyt juhlia synttäreitäänkin ihan vain söpöjen muffinien vauhdittamana.

Aivan ensimmäisessä postauksessa kirjoitin näin:

“Mikään Vaneljassa ei ole lukkoon lyötyä eikä päämäärää ole asetettu. Se mahdollistaa kasvun juuri siihen suuntaan, mihin elämä luonnostaan lennättää. Jännittävää nähdä millaiseen kukkaan Vanelja lopulta puhkeaa, kun lannoitteina ovat vapaus ja nautinto! “

Ja vau, mitä kukkintoja tässä onkaan saanut vuoden aikana todistaa. Siinä on pieni ihminen ollut ihmeissään kaikkien niiden tapahtumien ja tilaisuuksien äärellä mitä elämä on vuoden aikana blogin myötä eteen lennättänyt.

Mahtavia uusia tyyppejä kotimaasta ja maailmalta, kolmen ruokakirjan kirjoittaminen ja kuvaaminen (sekopäinen tahti, tiedetään. älkää kokeilko kotona), iso läjä kansainvälistä mediahuomiota, Instagramin valinta heidän suosituslistalleen, voitto Saveur Food Blog Awardseissa, ja lisäksi muita mielettömiä juttuja, joista osasta lisää myöhemmin.

Että jos nyt johonkin sanaan pitäisi tämä vuosi tiivistää, niin sanoisin että: Huhhuhh. Koko sydämen ja joka sopukkani pohjasta. Huhhuhh, ja kiitos.

Mahtavaa on ollut, mutta voi viude mikä vauhti. Villiä on, mutta rakkautta sataa niskaan enemmän kuin koskaan osasi odottaakaan. Että niin siinä sitten käy kun hyppää rohkeasti unelmansa selkään ratsastamaan. Suosittelen lämpimästi.

Kuten muuten myös noita mielettömän herkullisia banaani-toffee-muffineja, joiden runko syntyy vartissa vain viidestä raaka-aineesta. Niin muhkeita ja maukkaita, Oih, onnea.

V

BANOFFEE-MUFFINIT

Siis hei ihan vaan sellaset maanantaiterveiset, että jos mietit mitä tekisit tällä viikolla lounaaksi tai kiepsauttaisit päivän jälkeen nassuun (antakaa anteeksi nassu-sana, pikkulapsen äitinä moiset sössötykset eksyvät toisinaan sanavarastoon), niin tässäpä täydellinen keitto, jonka olen varta vasten luonut näihin elokuun viimeisiin päiviin. Kun on vielä muka-kesäisen lämmintä ja lepposta, mutta taustalla odottelee jo syksy heleän hanakkana vuoroaan.

Olen tämän vuoden aikana erikoistunut kotiruokapuuhissa mahdollisimman nopeasti syntyviin mutta samalla maukkaisiin arkiruokiin, jotka vaativat kokilta about vartin ja raaka-aineita mahdollisimman minimalistisesti. Tämä kypsien päärynöiden ja raikkaan rehevien pinaatinlehtien voimasta syntyvä täyteläinen voimakeitto täyttää kevyesti kyseiset kriteerit. Se on maultaan ihanan maanläheinen ja samalla vehreän raikas, ja se on parasta juurikin än yy tee nyt.

V

PÄÄRYNÄ-PINAATTIKEITTO

Kantautuiko korviini mietteliästä pohdintaa siitä onko Vanelja kenties lopettanut totaalisesti toimintansa kun ei ole uusia postauksia näkynyn neidiltä viitiseen viikkoon? No, tulin täältä kesätuulten tuulauttamana kertomaan, että täällä mennään, alive n’ kicking, eli ällös huoli ystäväin! Olen vain viettänyt hartaasti ja uskollisesti tätä suomalaisten ylellistä kesälomakuukautta ja pyrkinyt samalla vierottamaan itseni arkipuuhista.

Ja uuden ajan kupletin juoni sitä paitsi on se, että silloin vain kun muut seikkailut kutsuvat, niin täällä blogissa saa vallita syvä meditatiivinen rauha, ja kuulumisia ja pikareseptejä voi käydä noina aikoina kurkkimassa Instagramini puolelta. Koska olen enenemässä määrin äärimmäiset vapauden kannattaja ja saan nykyisin näppyjä kaikenlaisista pakkopullista, jopa gluteenittomista. Ha!

Nyt kuitenkin kun perheeni kesäkiertue on tullut päätökseen ja matkalaukut on purettu, niin päätin taas palautella mieleeni atk-taitoja ja opetella jälleen internettiä. Syksyinen terhakoituminen odottakoon vielä hetken ja toistaiseksi olen hoitanut kesän aikana kertyneitä asioita sängystä käsin pyjamanmallisessa uni-formussani.

Näihin tunnelmiin sopikin jaettavaksi yksi kesän ihanimmista aamupalakomboista, johon kuuluu maidoton persikka-kookosjogurtti ja kanelinen granola ja maapähkinävoilla roiskittuna. Kookosjogurtin pohja onkin toisille teistä tuttu Kiitos hyvää -kirjastani, mutta tässäpä siitä hieman kesäistetty versio maukkailla höysteillä!

Ja nämä kaikki rästityöni ja aamupalanautintoni suoritan muuten parhaillaan ehkä maailman pehmeimmissä lakanoissa, jotka minulle lähetettiin unelmallisia petivaatteita myyvältä Evenckiltä. Kuvissakin näkyvät lakanat ovat päätyneet tyttäreni sänkyyn, joka sattuu olemaan valonsa ja fengshuinsa puolesta kotimme paras paikka, syödä, kuvata ja kirjoittaa. Ja ottaa taas välissä päiväunet.

V

Galette. Tuo sana, jolla viitataan yleensä tietynlaiseen piiraaseen, yhdistyy omassa päässäni jonkinasteiseen sekopäähän. Syystä että, ruotsiksi “galen” tarkoittaa hullua, ja tästä loogisena jatkumona “galette” voisi hyvin olla esimerkiksi italiankielen vastine sekoboltsille.

Mielessäni näkyy kuva intohimoisesta ja malttamattomasta lepipurinaisesta, joka hiukset hujan hajan, naama jauhoissa huitoo kasaan piirasta, jonka täytteeksi hän kerää mitä hedelmiä tai marjoja nyt sattuu kaapeistaan löytämään, heittää ne jotenkuten keskelle taikinakiekkoa ja läiskäisee reunat sisään, jotta piirakka pysyy jollain tapaa kasassa ja humauttaa teoksen uuniin! Piiraan kypsyttyä hän hotkii sen samoin tein seisaaltaan, essu päällään välillä irvistäen ja sormiaan nuollen piiraan ollessa vielä polttavan kuumaa mutta samaan aikaan niin vastustamattoman mehevää, ettei hän saa pidettyä näppejään siitä erossa.

No, totuus on itse asiassa huomattavasti tylsempi, ja galette sana tarkoittaa ihan vain matalaa piirasta tai kakkua. Tai, yllättävää kyllä, laihaa miestä. Mutta ei hullua leipuria. Vain omassa päässäni. Ja kenties nyt myös sinun.

Sen mielikuvan siivittämänä suosittelen testaamaan tätä marjaisaa kaura-galettea, joka on äärimmäisen helppo huitoa kasaan ja suurenmoisen suloinen maultaan. Ja vaikka mikään ei yleensä voita uunituoretta leivonnaista, on tämä piiras itse asiassa melkein jopa mehevämpää seuraavana päivänä. Sikäli mikäli tekijältä ja lähipiiriltä löytyy kurinalaisuutta sen säästämiseen.

Itsehän hotkin ensimmäisen erän galetestani alta aikayksikön. Minkä varmaan pystyi suhteellisen helposti arvaamaan tuosta kuvaillusta "mielikuvituksellisesta" homssukokkikuvauksesta. Mutta, toisen galetteni pystyin jo osittain säilyttämään seuraavaan päivään, ja voi pojat, että olikin mehevää!

Seuraavaksi aion valmistaa samaan syssyyn kaksi piirasta, toisen heti nautittavaksi ja toisen säästettäväksi. Täytteiksi olen suunnitellut muun muassa persikka-vadelmaa, päärynä-viikunaa tai omena-kanelia. Raparperi-mansikkaa jo onnistuneesti testasinkin! Myös suolaiset täytteet sopivat varmasti mahtavasti, kuten vaikka sienet ja sipuli, paahdetut kasvikset ja yrtit, kurpitsa ja ricotta.

Luvassa siis totaalisen “galette” kesä. Ja sitä samaa toivon myös sinne sulle!

V

pst, Testaa galettea esimerkiksi maidottoman vaniljajäätelön kanssa, toimii mielettömän hyvin! Ohjeita hyvisjädeihin löydät meidän Kind Ice Cream for You-e-kirjasta.

Elämäni on tällä hetkellä todella täyteläistä. Paikoin jopa vähän liian ylitsepursuilevaa omaa makuuni. Kalenterini on täys, käteni ovat täynnä ja pääni on pullollaan hoidettavia asioita. Ja vaikka edellä mainittuun ruuhkaan ei useinkaan mahdu lisäksi täysi sydän, niin nyt on sekin osa-alue saavuttanut varsin runsaat mitat. Olen nimittäin niin kukkuraisen täynnä kiitollisuutta, että joku herkät aistit omistava voi varmaan nähdä sydämeni säkenöivän metrien päähän rinnuksista. Täällä se hohkaa, tunnetko miten tietokoneen ruutu kuumenee?

Yksi syy lämpölaajenemiseen on viime viikon villit juonenkäänteet. Kävin nimittäin pokaamassa Vaneljalle New Yorkissa järjestetyssä Saveur Food Blog Awardseissa pääpalkinnon best-designed blog -kategoriassa ja sukkuloin maagiset pari päivää maailman pätevimpien ruokablogaajien ja muiden alan toimijoiden keskuudessa. Vau. Aivan huikea ja surrealistinen kokemus. Koko reissu tuntuu nyt kotiin palattua joltain unenomaiselta häilähdykseltä. Jos keittiöni hyllyllä ei törröttäisi oranssi pippurimyllypokaali, en ehkä uskoisi tapahtumaa todeksi.

Mutta siitäpä päästään tähän päivän reseptiin, joka on tehty juhlijoille. Juhliminen kun on yksi ihmisen tapa markkeerata isoja muutoksia ja tapahtumia elämässä ja tehdä ne konkreettisen humuamisen myötä enemmän todeksi.

Tällä kertaa ajattelin juhlistaa jäätelön voimin, se kun sattuu olemaan vahvasti läsnä elämässäni viime viikolla julkistetun, terveellisiä ja maidottomia jäätelöohjeita tarjoilevan Kind Ice Cream for You -jäätelö-e-kirjamme takia. Tämä kyseinen resepti on mukaelma kirjasta löytyvästä pikasuklaajäätelöstä, jonka voi nauttia nopeasti joko pehmismuodossa tai pakastaa hieman lisää, jolloin siitä saa kaavittuja nättejä palloja. Puin suklaajäden juhla-asuun rommissa marinoitujen rusinoiden voimin syystä että rommirusinajäätelö on yksi kaikkien aikojen lemppareistani. Ja koska pieni tujaus alkoholia tekee toisinaan asioista vähän juhlavampia. Tässä rommi on kylläkin kiehautettu, eli päihtymisvaaraa/-mahdollisuutta ei ole.

Makunsakin puolesta jäätelö rimmaa hyvin tämän hetken teemani, eli täyteläisyyden kanssa. Jaksan joka kerta ihmetellä banaanipohjaisia jäätelöitä syödessä sitä, miten mahtavan koostumuksen banaanilla voi jäätelöille saada. Ja raakasuklaan, rusinoiden ja rommin kanssa vauhtiin päästyään suussa käynnistyy todelliset bileet.

Testatkaa, juhlikaa ja nauttikaa! Tämä jäätelö on omistettu teille kaikille lukijoille, seuraajille, kommentoijille, tsemppaajille ja kavereille, jotka olette olleet mukana Vaneljan menossa! Ja erityisiso lusikallinen lennähtää ystävieni Lotta Niemisen ja Leena Oravainion suihin, jotka auttoivat pukemaan saittini näin voitokkaisiin vetimiin. Kiitti kultsit!

V

Pst, muistakaa seurata Vaneljaa Instagramissa ja tägätä jäätelökuvanne #kindicecreamforyou tai #kindicecream, jotta bongaamme ne varmasti!

ROMMIRUSINA-SUKLAAJÄÄTELÖ

Isojen asioiden edessä sitä pieni ihminen usein jähmettyy. Sydän väpättäen vain haukkoo kevyesti henkeään ja odottaa, että sanat tulisivat. Että päässä sinkoilevat ajatukset ja kropassa säkenöivät tuntemukset saisi jotenkin paketoitua ymmärrettäväksi verbaaliseksi nyytiksi, jonka ojentaa toiselle. Ja sitten se toinen voisi avata sen ja olla että “Aaa, ai tältä susta tuntuu”.

Eilisillasta asti olen koittanut nyt sitten nykertää teille sitä kivaa nyyttiä, jolla kertoa miten puistattavan upealta meidän tänään julkaistun (!!!) Kind Ice Cream for You -e-kirjan julkaisu tuntuu. Ja että miten naurettavan ylpeä olen tuosta minun ja Tuulia Talvion yhteistuotoksesta. Että saisi niistä tunnoista sellasen sympaattisen ja hillityn hallitun kauniin nyytin kasattua. Mutta kun ihan oikeasti tekee vaan mieli mölytä ja huutaa capseilla, niin siitä kauan valmistellusta paketista tuli sitten tällainen:

TUOSTA KIRJASTA TULI AIVAN SAIRAAN HIENO JA MÄ RRRAKASTAN SITÄ!!! SE ON IHANIN RUOKAKIRJA IKINÄ!!! JOS MÄ EN OIS ITE TEHNY SITÄ NIIN MÄ OSTASIN SITÄ SATA KAPPALETTA JA VAAN ELÄISIN KOKO KESÄN SIINÄ, SÖISIN VAAN NIITÄ JÄÄTELÖITÄ JA HUUTASIN KOKOAJAN ETTÄ TÄÄ ON IHANIN RUOKAKIRJA IKINÄ!!!

Niin. Ehkei se ihan täytä kaikkia kauniin kirjallisen ilmaisun kriteereitä, mutta suhteellisen tyhjentävä esitys se varmaan on.

Että eipä tässä sitten paljon muuta. Kirja on tosiaan nyt ulkona ja se on täysin objektiivisesti arvioituna “aivan sairaan ihana”.

Ja jos joku ihmettelijä sattui nyt ensimmäistä kertaa saitilleni ja ei ollut ennen kuullut tästä tulevasta world-wide best-selleristä, niin alla speksit mitä Kind Ice Cream for You pitää sisällään:

  • 130 sivua

  • Yli 60 kirjaa varten suunniteltua reseptiä

  • Ohjeissa 100% puhtaat ja laadukkaat raaka-aineet

  • Kaikki reseptit maidottomia, gluteenittomia ja ilman valkoista sokeria

  • Suurin osa ohjeista vegaanisia ja pähkinättömiä

  • Ohjeita kermaisiin jäätelöihin, pehmiksiin, sorbetteihin, mehujäätelöihin, jäätelökakkuihin ja -kekseihin ja lisukkeisiin, kuten kakkumuruihin, kastikkeisiin ja vohveleihin

  • Esittely käytetyistä raaka-aineista

  • Ohjeita jäätelöiden valmistamiseen eri tekniikoilla

  • Kaikki ohjeet toteutettavissa jäätelökoneella tai ilman

  • Kaikki mittayksiköt sekä millilitroina että cupseina ja celius-asteissa ja fahrenheiteissa

  • Sisältö englanniksi, mutta sanasto simppeliä, eli kouluenkulla ymmärtää

  • Laadukkaat kuvat (by meikämandoliino & Tuulia Talvio)

  • Tyylikäs taitto (by my super talented dear friend Leena Oravainio)


Sisällysluetteloa voi vilkaista tuosta yllä olevasta kuvakarusellista ja lisätietoa löytyy kirjan omalta nettisaitilta: www.kindicecream.com. Ja ostoksille pääsee kaupan kautta. HUOM! E-KIRJA ON TILAPÄISESTI POIS MYYNNISTÄ!

Saa jakaa, saa ladata, saa kertoa kamuille! #kindicecreamforyou #kindicecream

Tähän opukseen on kokattu nyt niin iso määrä rakkautta ja intohimoa että kaikki jeesi ja sanansaatto otetaan todella suurin sydämin vastaan.

Tudulei, kuullaan taas ja ihanaa alkavaa jäätelökesää kaverit!

V

Hello hunajaiset! Täten rikon hartaaksi ja syväksi muodostuneen nettihiljaisuuteni ja tunnustan heti alkuun valehdelleeni teille päin naamaa. En kylläkään tarkoituksella, mutta kuitenkin. Jaoin nimittäin katteettomia lupauksia ennen julkaisemattomista herkkuohjeista, joita tulisin postailemaan teille kuukauden Amerikan matkani aikana, mutta montako julkaisin? No en yhden yhtä! Toivottavasti kukaan pieni parkanen ei ole toiveikkaana ja turhaan rampannut täällä tähyilemässä luvattuja ohjeita sillä välin kun hulttioblogaaja on vain liotellut huolettomia varpaitaan Venice beachin kultaisissa hiekoissa ja aallokoissa.

Mutta hei, moukkamaisen käytökseni häivytykseksi ja hyvitykseksi tarjoankin nyt sitten jotain superökyherkkua – Suklaisia purnukkakakkuja! Suunnittelin ohjeen taannoin Novellelle, mutta järisyttävän herkullisuutensa takia ne vaativat uuden noston myös täällä omalla kanavallani.

Kyseessä on purkkiin ladattava kakku, eli “cake in a jar” tai “jar cake”, kuten jenkit sanovat. Kakku on tosi helppo kasata – niin kuin kaikki reseptini tietenkin ovat, hahaa – vaikka itse ohje voi näyttää äkkiseltään konstikkaalta. Sinne vain survotaan purkkiin kakkumurua, pähkinöitä, banaania, raakasuklaakastiketta ja kookoskermavaahtoa kerroksittain ja lusikoidaan maireana napoihin. Ai että, miten taivaallista.

Kerro sitten rakkautesi määrä kun päädyt kokeilemaan!

V

SUKLAISET PURNUKKAKAKUT

Kevään ensimmäinen ruokarakkaus on syttynyt. Roihahduksen kohteena on yhteen lempiväriini verhoutunut kermainen ja kotitekoinen pistaasimaito, jonka luonnetta korostaa kevyesti hunaja ja vanilja. Voi pojat. Voisin unohtua tuijottamaan tuota upeaa nektaria ja sen kevätauringossa kauniisti toistuvia sävyjä ties miten pitkäksi aikaa, vaikka sen kulauttelu onkin vähintään yhtä lemmekästä puuhaa.

Pistaasimaito sopii mahtavasti makunsa ja värinsä puolesta esimerkiksi raakakakkujen tai jäätelöiden pohjalle, kuten myös smoothiehin. Tänään jakamassani smoothieohjeessa pistaasimaidon kohtaa viikuna, ja hyväähän siitä seuraa.

Testaa hei ihmeessä! Ja lataa liuta muita herkkusmoothieohjeita ilmaisesta The Creamy Smoothie Guide -e-kirjastani. Onhan vuoden paras smoothiekausi, eli kevät vihdoin täällä!

Tudulei!

V

Pst, VANELJA on päässyt ainoana suomalaisena blogina arvostetun kansainvälisen Saveur Food Blog Awardsin finaaliin best-designed blog -kategoriassa. Äänet ratkaisevat voittajan, eli lähetän sulle lasteittain rakkautta jos käytät puoli minuuttia ajastasi antamalla äänesi suomalaisen ruokablogauksen ja puhtaan ruuan puolesta TÄÄLLÄ. Äänen tallentuminen vaatii rekisteröitymisen, mutta se hoituu sekunnissa, etkä tule saamaan roskapostia! Kiitos kultsi.

PISTAASI-VIIKUNA-SMOOTHIE

“She´s a smooth operator, smooooth operator…”

Jotkut teistä ovat ehkä jo bonganneet erään mahtavan herkkupaketin, jonka olen teille valmistanut tässä pääsiäisen alla, mutta josta en vielä ehtinyt juurikaan toitotella. Olen nimittäin ollut todellinen “smooth operator” ja kerännyt yksien virtuaalikansien sisään suosikkismoothieohjeeni ja parhaat vinkkini onnistuneen smoothien tekemiseen ja siihen, kuinka tuon jalon ruokalajin istuttaminen arkeen käy kätevästi.

The Creamy Smoothie Guide -oppaasta löytyy mm. 28 smoothiereseptiä, joihin kuuluu niin kermaisen täyteläisiä juomia, kuten syntisen herkullinen suklaasmoothie, omenapiirassmoothie ja lempiaamiaissmoothieni kuin liuta raikkaita vihersmoothieita, kuten maukas detox-smoothie ja täydellisen vihersmoothien kaava.

Kyseessä on 36 sivuinen kuvitettu smoothieopas, jonka te armaat pienet palleroiset lukijani voitte käydä lataamassa ilmaiseksi omalle koneellenne TÄÄLTÄ.

Samalla voitte kirjautua VANELJA-uutiskirjeen tilaajaksi, joka tulee tarjoilemaan lisäherkkuja ja uutisia suoraan sähköpostiisi, harvoin mutta harkiten. Uutiskirjeen tilaajana olet etuoikeutettu saamaan laadukasta lisäsisältöä, kuten nyt tämän smoothieoppaan, suunnilleen kerran kuukaudessa.

Eli käykäähän lataamassa lahjapaketti ja pistäkää blenderit pörisemään! Toivottavasti The Creamy Smoothie Guide voi välittää teille edes osan siitä inspiraatiosta ja ilosta, mitä nuo nestemäiset rakkausjuomat itselleni antavat.

Ja hei muuten, yksi kysymys: Opas on tällä hetkellä englanninkielinen, mutta toivoisitko sen olevan saatavilla myös suomeksi, vai riittääkö enkkuversio avaamaan smoothiesalat? Kaikki muutkin vinkit ja kommentit otetaan vastaan uutiskirjeen ja sisältöjen kehittämisessä!

Suurkiitos!

Pst. Voit halutessasi antaa vastalahjan ja vinkata smoothieoppaasta ystävillesi kanavillasi:

Facebookissa

Instagramissa

Pinterestissä

Twitterissä

TWEETABLE: MAISTUUKO SMOOTHIE? LATAA ILMAINEN 34 SIVUINEN E-KIRJA TÄYNNÄ HERKKURESEPTEJÄ JA VINKKEJÄ SMOOTHIEN TEKEMISEEN!

Arvostaisin suuresti!

V

On aina kiinnostavaa tarkkailla miten eri ihmisillä on erilaisia tapoja reagoida uusiin asioihin, kuten hyviin uutisiin, iloisiin tapahtumiin ja uusiin mahdollisuuksiin. Toiset antavat itsensä seota julkisesti täysin estoissa, huutaen ja hyppien sekä halaillen ja ravistellen kaikkia lähellään olevia silmät pyöreinä äimisteleviä tyyppejä. Toiset ahdistuvat ja kääntävät hyvätkin uutiset päässään uhaksi, ja jotkut taas nielaisevat riemunsa, päästävät suupielestään pakoon vain pienen hymynkareen, vaikka sisuksissa olisi käynnissä miten railakas moshaus tahansa.

Itsellänihän luonnollinen reagointitapa hyviin uutisiin on leipoa kakku. (Heti sen julkisen ja ympäristöä pelottelevan riehuntahetken jälkeen). Joku siinä koko proseduurissa, kakun suunnittelussa, valmistelussa, herkuttelussa, stailaamisessa ja kuvaamisessa on äärimmäisen palkistevaa ja edustaa elämän iloja puhtaimmillaan. Kakun luominen on itselleni elämänrakkauden tekemistä konkretiaksi.

Tässä tänä viikonloppuna luomani kakkuteos, upean täyteläinen ja kermainen viljaton ja maidoton Stracciatella-suklaakakku, joka syntyi juurikin siitä syvästä riemusta ja pakahduttavasta ilosta, jota vain äkillisesti ja odottamattomasti saatu mahtava uutinen voi pinnalle pärskäyttää. Kun tarjosin sitä ihmisille, seurasi ensin pitkä minuutin kestävä hiljaisuus, jonka jälkeen syvä huokaus ja hitaasti ja huolellisesti artikuloituja ylistyssanoa. Se mikä tulee sydämestä koskettaa sydämiä.

Tuon kakkupurkauksen aiheuttaneen uutisen aion julkistaa teille somekanavillani (Instagram & Facebook) vasta huomenna, mutta nyt halusin jakaa riemunkiljahdukseni ihan näin kakun muodossa ja toivoa että se välittää iloa ja lovea mahdollisimman monille.

Nauttikaa!

V

STRACCIATELLA-SUKLAAKAKKU

Pidelkää pöytäliinoistanne kiinni, te maukasta gluteenitonta pizzaa tilanneet armaat asiakkaani! Tämä tarjoilija nimittäin tanssahtelee täältä luoksenne niin levein ja lesoin elkein, että kädessä keikkuva valkoinen pizzakin melkein punastuu.

Mutta mitäs sitä hissuttelemaan kun on tullut tehneeksi näin ihmeellisen tekeleen: Maukkaan pizzan, joka on sekä gluteenittoman ja hiivattoman että myös täysin vegaanisen pizzapohjan päälle syntyvä upea ja koukuttava yhdistelmä valkoista pizzaa ja suolaista piirasta, jossa on aavistuksen lehtevä suutuntuma.

High fives!

Olin suunnitellut tarjoavani tämän teille vasta klassisena pizzapäivänä eli perjantaina, mutta screw dat, itse aion ainakin tehdä tätä tällä viikolla ehkä noin niinku joka ilta. Ja kenties joku päivä myös lounaaksi. Aikaakin tähän menee vaan noin 20 minuuttia.

Ja hei muuten, ennen kun juokset kauppaan pizza-aineostoksille, niin muistutan että onpa täällä Vaneljan ravintolassa tarjolla muitakin valokeilan ansaitsevia gluteenittomia pitsoja! Katso ja kokeile nääs myös nämä:

Kurpitsapitsa

Kukkakaalipitsa

Niistä siis testailemaan ja löytämän omat pizzasuosikit!

V

VALKOINEN PIZZA

Ensinnäkin, pieni kiitospuhe tähän alkuun. Haluan nimittäin nyt kiittää, suukottaa ja rutistaa kaikkia teitä ihanuuksia, jotka olette hankkineet KIITOS HYVÄÄ -kirjani ja innostuneet leipomaan sen hyvisherkkuja. Olen aivan mielettömän onnellinen, että kirja on jo kolmatta kuukautta esimerkiksi Adlibriksen myydyin ruokakirja, minkä otaksun kertovan jotain äärimmäisen positiivista suomalaisten kasvavasta tietoisuudesta ja kiinnostuksesta hyvää tekevään ruokaan.

Erityisen harras virtuaalihalaus lähtee etenkin teille, joilta saan päivittäin palautetta kirjan resepteistä. Ei ole mitään palkitsevampaa kuin nähdä, lukea tai kuulla kuinka ihminen voi olla haltioitunut löydettyään raakakakkujen maailman, testattuaan luumuista tehtyjä lakuja tai popsittuaan pinon marsipaanipullia ilman turvotuksia. Ja ne kaikki kirjasta innostuneet lapsikokit – sydän sulaa.

Tietyistä resepteistä olen saanut erityispaljon vuolasta palautetta. Mustikkaunelmakakku, Karamellimutakakku, Minttusuklaapalat, Kookossuklaa, Porkkanakakku ja Cherry Garcia -jäätelö ovat tainneet olla yksiä suosituimmista. Kuten myös nämä kuvien Merisuolalla huiskitut toffeet aka Pähkinätoffeet, joiden tiedän addiktoineen yhden jos toisenkin toffeefanin.

Hyvästä palautteesta innostuneena tehtiin toffeekokkauksesta videokin. TSEK IT AUT! Videossa on sponsorina Suomeenkin rantautunut mahetsu nu3-verkkokauppa, jonka kautta saa muuten tilattua nyt kätevän tuotepaketin näiden pähkinätoffeiden valmistukseen. Suosittelen tutustumaan!

Tarkkasilmäinen voi muuten huomata, että videossa lappaan pähkinävoin ja hunajan kattilaan yhtäaikaa, toisin kuin reseptissä, jossa neuvon kuumentamaan ensin hunajan. Tehkää kummin mielitte, ei se ole niin justiinsa. Koska haluan pitää ohjeeni mahdollisimman simppeleinä, en käytä tässä karamellimittareita tai anna tarkkoja lämpötiloja, joiden avulla toffeen koostumus olisi kyllä paremmin kontrolloitavissa, mutta mikä vie kokkauksesta pois ihanan luovaa näppituntumaa. Kehotan aina suhtautumaan ruuanlaittoon kuin taiteen tekemiseen ja tässäkin siis testailemaan fiiliksen mukaan joko pidempää tai lyhyempää keittoaikaa, joka vaikuttaa toffeen kovuusasteeseen.

Eli eikun toffeetaidetta tekemään!

V

PÄHKINÄTOFFEE

Kaikki huolettomat ja easy going -asiat kiinnostavat tällä hetkellä. Tai ehkä sellaiset vetävät aina puoleensa kuin hehkulamppu kärpästä. Kepeys, rentous ja valoisuus tuntuvat juuri oikeilta tavoilta olla olemassa. Kysy vaikka kultaisiltanoutajilta, päivänkakkaroilta tai näiltä leivonnaisilta!

Päivän resepti on nimeltään Kikherne-blondiet. Blondiehan on brownien aka mokkapalojen vaaleaverikkösisko, joka yleensä sisältää valkosuklaata. Tämä blondi on tosin astetta fiksumpi tapaus ja onkin rakentanut runkonsa niinkin hyvistä raaka-aineista kuin kikherneistä, banaanista ja mantelivoista ja sonnustautunut lisäksi hunajaan ja kaakaonibseihin. My kinda girl! Ja helppokin se on. (eikös ne kaikki blondit? ehe ehe. voi apua, mitä ankeaa ukkohuumoria. anteeksi!)

Hurautat vain kaikki ainekset blenderiin, soseutat, kaadat uunivuokaan, kypsennät ja saat valmiit herkkupalat suuhusi alle puolessa tunnissa!

Eli eikun uuni kuumaksi ja huolettomasti rallatellen blondeja työstämään! (no nyt, päänsisäinen limanuljaskahumoristi hiljaa!)

Ja hei muuten, ellet vielä säikähtänyt pois, niin esittäisin toiveen. Olisi supermahtavaa, jos voisit käydä äänestämässä www.vanelja.comia Saveur-lehden food blog awarseissa, joiden nimeämiset ovat käynnissä vielä huomiseen 13.1.2015 asti. Nominaatio merkitsisi paljon työlleni.

Kiitos kultainen ja kepeää loppuviikkoa!

V

KIKHERNE-BLONDIET

Terveisiä kesätunnelmista! Tai ainakin henkisesti melko aurinkoisista maisemista. Rakentelen täällä nimittäin parhaillaan teille ihania keväisiä ja kesäisiä yllätyksiä, ja jos en anna tuon ulkona värjöttelevän harmauden ja vesisateen häiritä, niin tunnelma on varsin toukokuinen. Näppäilen kukkahousut jalassa, jäde suussa ja mieliala optimistisessa etukenossa.

Niistä tulevista kujeista ei vielä sen enempää, mutta ajattelin kuitenkin toimittaa teille kesämaistiaisiksi tällaisen ihanan täyteläisen suklaajätsireseptin, joka on joillekin ehkä tuttu vanhasta Kiitos hyvää -blogistani.

Resepti on ollut tovin pois netistä, mutta tällaisia timantteja kun on melko katalaa ihmisen panttailla, niin olkaapa hyvät – Vegaaniset kolmen raaka-aineen suklaajätskit, joita voi halutessaan asustaa luksuskuosiin muutamalla lisähöysteellä. Näistä jätkseistä olen saanut niin paljon hyvää palautetta aikoinaan, että kannustan ehdottomasti aloittamaan jäätelökauden ja kevätoptimismin näiden parissa!

Ja kappas, samalla kun sain tämän kirjoitettua alkoi aurinkokin paistamaan.

Se on enne. Se on kevät!

V

MAIDOTTOMAT SUKLAAJÄÄTELÖT

Yksi lempijipoistani ruuanlaitossa on ujuttaa makeisiin herkkuihin ruoka-aineita, jotka tuntuvat äkkiseltään täysin kontekstiin sopimattomilta. Kiitos hyvää -kirjastani löytyy esimerkiksi Minttu-pistaasibrownie, joka sisältää mustapapuja, Suklaakastike, josta löytyy avokadoa ja Mutakakku, jonka taika piilee bataatissa. Odottamatonta, ja siksi kiinnostavaa. Ja erityisen kiinnostavaa – ja jokseenkin oleellista – on myös se, että lopputuloksesta ei ikinä arvaisi että kokki on kyseisiä outouksia tekeleihinsä ujuttanut.

Myös seuraava resepti, joka itse asiassa myös löytyy kirjastani menee täysin tähän odottamattomat raaka-aineet -kategoriaan: Kookostäytteiset suklaapatukat, joiden upea ja yllättävä tähtinäyttelijä on – tattadaa – peruna.

Peruna! Tuo mokoma tylsä mukula.

Kyllä vain. Mutta tässäpä reseptissä perunasta paljastuu vallan uusia kiinnostavia puolia ja taitoja. Ensinnäkin se osaa ihmeellisellä tavalla muuntaa itsensä täysin nestemäiseksi päästessään kosketuksiin hunajan kanssa. Crazy magic potato! Sen lisäksi se onnistuu luomaan patukan täytteestä upean täyteläisen sekä maultaan että koostumukseltaan. Sweet candy potato!

Lupaan, että tämän kookospatukkakokeilun jälkeen et koskaan enää katso vanhan kunnon pal ol´ pal perunaa samalla tavalla.

Katso myös kookossuklaan tekovaiheet esittelevä VANELJA-video!

V

KOOKOSTÄYTESUKLAA

On ehkä hieman laimeaa aloittaa postaus sanomalla, että “Mulla olis ollut teille jotain ihan superihanaa, mutta eipä nyt sitten olekaan.” Siitäkin huolimatta, ja koska tarinassa piilee opetus kerron, että olin suunnitellut täksi päiväksi yhden ihanan ja herkullisen jutun, mutta koska itseäni suuremmat voimat pistivät kapuloita rattaisiin ja vastus kasvoi kasvamistaan, ymmärsin lopulta nostaa kädet ilmaan ja vapauttaa postauksen leijumaan omalla painollaan ja laskeutumaan kun aika on kypsä.

Mitää hyvää ei nimittäin synny pakottamalla. Kun antautuu myötätuulen vietäväksi ja antaa asioiden tapahtua niiden luonnollisella tahdilla, ilman kohtuutonta vääntöä, säätöä ja stressiä, saa palkaksi raukean hyvänolontunteen. Rakkauden. Sitähän se on. Maailman luonnollisen rytmin hyväksymistä. Vastustuksen kasvaessa on hyvä pysähtyä miettimään, mitä kohti ja miksi todella ponnistelee ja olisiko parempi hiljentää vauhtia, pysähtyä ja vaihtaa ehkä kokonaan suuntaa.

“If you gotta force it, just leave it alone. Relationships, friendships, ponytails. Just leave it.”

Ajankohtainen ajatus näin ystävänpäivänkin alla. Rakkaus seuraa rentoa tilaa ja meille oikeat asiat ja ihmiset pysyvät mukana ilman jatkuvaa pinnistelyä.

Ja se mun kaavailema herkkupostaus, sekin varmasti löytää juuri oikean hetkensä kanavoitua keskuuteemme. Nyt sain hyvän sauman rankata reseptiarkistosta teille kolme suosikkisuklaatani ystävän hemmotteluun tai ihan itelle.

Kaunista ja pakotonta ystävänpäivää, ystävät.

V

No nyt on vaihtoehtoisia laskiaisherkkuja tarjolla: Viime vuonna tähän aikaan kehitin herkulliset, gluteenittomat, hiivattomat ja maidottomat hyvislaskiaispullat, alkuviikosta jaoin täyteläisen laskiaissmoothien ohjeen ja nyt tulisi vielä kolmas kausiherkku – Laskiaiskakku!

Että nyt on kyllä pidetty kunnolla huoli siitä, ettei kenenkään tarvitse jäädä tänä laskiaisena kuivin suin kököttämään. Eikä kärsiä kohtuuttomista pullaturvotuksista.

Tuntuu että rakastan aina kaikkein eniten viimeisimmäksi kehittämääni reseptiä, ja juuri nyt hypettelen eniten tätä laskiaisorientoitunutta raakakakkua. Siinä yhdstyvät ihanan kermaisella tavalla laskiaispullan maut, täyteläinen koostumus, murupohjan pieni vastus ja vadelmien kirpeä makeus. Perfecto.

Tosin jos totta puhutaan, niin en kyllä oikeasti osaa pistää näitä kolmea herkkua paremmuusjärjestykseen. Suosittelen ehkä pitämään laskiaisena kunnon teemabileet ja kokkaamaan niitä kaikkia! Alkuruuaksi smoothieta, pääruuaksi pullaa ja jälkkäriksi raakakakkua. Kyllä tämän orastavan kevään kunniaksi kannattaa jo kunnolla irrotellakin.

V

LASKIAISKAKKU

Hän on tehnyt paluun. Valkea on laskeutunut jälleen keskuuteemme.

Joku vanhan Kiitos hyvää -blogini lukija ehkä muistaakin kuvan kakun. Postasin sen ohjeen pari vuotta sitten nimellä Taiteilijan omakuva / Valkea. Olin kehitellyt sen tuolloin itselleni äitienpäiväksi ja rakentanut kakun jonkinlaiseksi leivonnalliseksi omakuvaksi. Käytin kakkuvuokaa kanvaasinani ja heittelin sinne juuri sellaisia elementtejä, kuin mitä sillä hetkellä sattui sisimmästä kumpuamaan, ilman ohjeita, sääntöjä tai suunnittelua.

Ja luova hulluus kannatti. Kakusta tuli menestys. En ole saanut mistään muusta postaamastani kakusta niin paljon ylistävää palautetta kuin tästä. Muutama on tallellakin:

"Kiitos tuhannesti reseptistä! Tuli aivan ihana kakku, vieraat kehuivat hurjan paljon"

“Kakku vei kielen mennessään ja taidankin tarjota sitä kotiin palaavalle puoliskolleni tänään!”

“Heti eilen leivoin tämän kakkusen ja enää on 2 palaa jäljellä! Maistui minulle, maistui miehelle ja kaksivuotiaskin lusikoi muutamia lusikallisia nassuunsa. Minusta kakku oli tänään entistä parempaa yönyli jääkaapissa "vetäytyneenä"! Kiitos reseptistä!”

“Paras kakku mitä olen KOSKAAN syönyt.”

Sittemmin ohje on poistunut netistä, mutta jatkanut elämäänsä KIITOS HYVÄÄ -kirjassani. Nyt demokratian nimissä päätin palauttaa ohjeen takaisin nettiin. Koska klassikot kuuluvat kaikille.

Alla yksityiskohtaisempi selonteko ohjeesta, joka voi äkkiseltään antaa virheellisesti työlään kuvan. Oikeasti kakkun kasaaminen on simppeliä:

Tee pohjataikina ja soseuta mantelit, banaani, kaakaojauhe ja suola tasaiseksi massaksi. Valmista suklaakuorrute sulattamalla kaakaovoi ja kookosöljy juoksevaksi ja lisäämällä loput ainekset. Levitä puolet pohjataikinasta vuokaan, kaada päälle puolet suklaaseoksesta ja anna jähmettyä hetki pakkasessa. Lisää sen jälkeen lopuosa pohjataikinasta ja sen päälle loput suklaaseoksesta. Anna taas jähmettyä pakkasessa. Viipaloi lopuksi päälle yksi banaani, kuorruta kakku kookoskermavaahdolla ja viimeistele kookoslastuilla. Tarjoile ja nauti.

Kas näin, yksi vaatimattomasti maailman parhaista raakakakuista, olkaa te hyvät.

V

SUKLAINEN KOOKOSKERMAKAKKU

Ihminen on siitä hassusti rakennettu olento, että se usein soimaa itseään nautinnoistaan. Vaikka juuri ne takaavat kropan ja mielen rentoutumisen ja synnyttävät uusia ideoita ja uutta elämänenergiaa.

Kuinkahan monesti olen itsekin potenut huonoa omaa tuntoa esimerkiksi rakkaasta päivärituaalistani, keskipäivän kuumista suihkuista, jona aikana vain istun suihkun alla ja annan veden kohisten viedä mennessään kaikki mielen turhat kiemurat. “Täällä meitsikin vain tuhlailee härskisti luonnonvaroja ja veltostuttaa nahkoja kuumassa vedessä keskellä päivää kunnon ihmiset paiskiessa töitä konttoreissaan.”

Hahaa. Kaikenlaisia ankeuttajia sitä on tuonne pään sisään pesiytynytkin.

Onneksi elämänkokemus on opettanut vaimentamaan nuo löpisijät heti alkuunsa ja samalla kartuttanut vahvaa näyttöä löysäilyn kannattavuudesta.

Otetaan vaikka nuo suihkuhetken, jotka ovat itselleni elintärkeitä erakoitumishetkiä. Niiden aikana olen saanut timanttisimmat työhön ja itseeni liittyvät oivallukset. Siinä missä monista eri lonkeroista ja liehuista koostuva työni sotkee usein ajatukset yhdeksi isoksi solmuksi silottaa 15 minuutin meditatiivinen suihkuhetki ajatuksenjuoksun selkeäksi silkkinauhaksi lähes takuuvarmasti. Joka kerta suihkusta palatessani olen saanut jonkin uuden näkökulman tai ajatuksen loppupäivään.

Yhtenä merkittävyydeltään melko vaatimattomana vaikkakin olemukseltaan melko ökymäisenä osoituksena päiväsuihkujeni tuottavuudesta toimii nämä kuvissa pullistelevat suklaiset mokkamuffinit karamellitäytteellä ja vaniljakookoskermavaahtokuorrutteella. Idea näihin taivaallisiin luksusherkkuihin laskeutui ylleni juurikin erään suihkuhetken aikana. Jaoin ohjeen alunperin viikko sitten Novelle.fi-sivustolla, ja koska olen saanut siitä niin paljon kiitosta erinnäisiltä tyypeiltä, niin ajattelin nostaa sen valokeilaan myös täällä.

Kannattaa kokeilla, ja ennen kaikkea nautiskella. Ja jos ankeuttaja alkaa paasaamaan liian kovaan ääneen, niin tunge sille muffini hellästi suuhun. Pus!

V

KARAMELLI-MOKKAMUFFINIT VANILJAKERMAKUORRUTTEELLA

Tämä saattaa tulla joillekin teistä yllätyksenä, ottaen huomioon että teen työtäni pääasiassa ruuan parissa ja minulta on juuri ilmestynyt ruokakirja, mutta – olen itse asiassa surkea kokki.

Kohahdus, suuri huijaus paljastui!

No ei vaan, selvennettäköön. Olen surkea kokki mitä tulee oikeaan ruokaan. Siihen sellaiseen, mitä syödään päivisin. Miksi sitä nyt kutsutaan, lämpimäksi ruuaksi? Olen niin surkea kokki sillä saralla, että en edes tiedä miksi tätä ihmisten perusruokaa kutsutaan! No, arkiruuaksi kenties.

Pääni pursuilee ideoita ja innostusta kun puhutaan kaikenmaailman makeista ruuista, leivonnaisista, herkuista, karkeista, välipaloista ja aamupaloista, mutta siinä vaiheessa kun pitäisi tietää mitä perhe syö illalliseksi alkaa tällä mammalla lyödä tyhjää.

Ei sillä, että epäilisin ettei minulta löytyisi talentteja perusruokiin, niitä varmaan on, mutta jostain syystä innostusta ei vain ole vielä kuulunut. Inspiraatiota metsästäessäni netistä tai ruokakirjoista silmiini osuu aina kaikki makeat asiat, helpot välipalat tai aamiaisjutut. Sellaista ruokahömppää voisin kehitellä ja kokata vaikka maailmansivun täyteen!

Ja sen sorttisia olisi kuulkaa jälleen tarjolla. Kehitin nimittäin mielestäni aivan upean konseptin, aamiaiskakun. (this is how my brain works!) Sellaisen, joka yhdistää granolan ja suklaavanukkaan. Se on ihan mieletön. Kakun pohja on kuin granolaa ja täyte kuin suklaavanukasta. Kakku on ihanan pehmeää ja vanukasmaisen löllöä ja pysyy hädin tuskin kasassa, mutta pysyy kuitenkin. Se ei ole liian makea, sillä aamutuimaan yltiömakeus on kuin meteliä makunystyröille, jotka kuuluu herätellä hellästi. Mutta jos oma suusi on eri maata, lorauta ihmeessä sekaan enemmän makeutta, vaikka hunajasta.

Sellainen mukava ominaisuus tässä suklaavanukaskakussa, hyvän maun ja hauskan konseptin lisäksi on, että se on vaihteeksi täysin pähkinätön. Sellaisia reseptejä on nimittäin toivottu, ja paljon.

Paljon on toivottu myös niitä arkiruokareseptejä, mutta nyt tiedätte miksi sillä saralla on vähän hiljaista. No can deliver. Tai pikemminkin, no passion to deliver.

Intohimoni kanavat ovat toiset. Ja ne näyttävät esimerkiksi tältä.

V

SUKLAAVANUKASKAKKU

Tämä elämä on siitä kätevä paikka, että täällä voi aina synnyttää itsensä uudelleen. Luoda nahkansa, kääntää takkinsa, vaihtaa vaikka kukkahatun prätkäkypärään ja kurvailla sen mukaan mikä tie näyttää kulloinkin kiinnostavimmalta.

Ja jos haluaa olla jotain, niin eikun alkaa olemaan. Ja ennen kaikkea alkaa tekemään! Kokeilee ja harjoittelee, tekee sitä mikä saa sydämen ja silmät loistamaan, tekee pitkäjänteisesti ja uskoo siihen omaan liekkiinsä. Kaiken oppii opettelemalla, ja kiinnostavimmat tekijät menevät intohimojensa myötätuulessa.

No, se siitä paatoksesta. Lyhyestä elämänhallintaohje kaunis. Se mitä mun piti oikeasti sanoa oli, että tein ihan mielettömän maukkaita lakritsitoffeepatukoita! Inspiroiduin niistä kauppoihin paluun tehneistä retroista Hopeatoffeista ja väsäsin imitaatiot omalla tyylilläni. God damn, että tuli hyviä! Niin hyviä, että aloin ties kuinka monennen kerran miettimään uutta uraa karkkialalla.

Niin, siitä ajatuksesta tuo alkupään julistus tosiaan lähti.

Oon aina ollut mieletön karkkirohmu, mutta koska haluan tukea kestävää karkkikehitystä, enkä ihmisten täyttämistä muovilla ja väriaineilla, niin siksi on superinspiroivaa kehitellä vähän parempia versioita perusmälleistä. Onkohan tuo ihan salonkikelpoinen ja koko Suomen kattava ilmaisu irtokarkeista? Ööö, epäilen. No, karkki, namu, makeinen, kompiainen, mälli, mörkö – rakkaasta lapsesta on moneksi.

Mutta että jos siellä sattuu ruudun takana nyt olemaan joku karkkitehtaan pomo, joka kaipaa uutta ja raikasta karkkiajattelua ja -osaamista, niin call me baby! Lupaan tehdä karkkikansasta onnellisen – ja susta rikkaan.

Ja tästä ohjeesta vielä, niin se, kuinka kovaa tai pehmeää toffeesta haluaa, riippuu keittoajasta. Jos tykkäät oikein sitkeästä ja kovasta toffeesta, kuumenna toffeeta vain noin 5-8 minuuttia. Jos toffeesta sattuu tulemaan tällä alla olevan ohjeen keittoajalla makuusi liian pehmeää, säilytä sitä pakastimessa. Toffee ei jäädy kivikovaksi vaan siitä tulee ihanan jähmeän tahmeaa.

Ja muista vielä, että oleellista tässä on käyttää sitä mustaa lakritsinjuuriuutteesta tehtyä jauhetta, rouhetta tai lakritsinjuuriuutetikkua. Ei siis sitä suoraan lakritsinjuuresta tehtyä vihreää jauhetta, joka maistuu, no, lähinnä vihreältä.

Antoisia karkkikokkailuita! Ja hei, pysy kanavalla, lisää hyviskarkkeja nimittäin tulossa!

V

HOPEATOFFEE

Upean vuoden päättyminen ansaitsee kunnon juhlat. (Kuten tekisi itse asiassa paskemmankin vuoden loppuminen, vielä suuremmalla syyllä.) Tästä syystä leipoa humautin vuoden viimeiselle illalle kakun, joka ammentaa voimansa bilejuomien kuninkaallisesta, shampanjasta. Toinen kakun tähtinäyttelijä on fiini kuin appelsiini. Eli appelsiini.

Rustiikkisen “naked caken” eli nakukakun väleistä löytyy appelsiini-chiahilloa ja appelsiininkuorella säväytettyä kookoskermavaahtoa. Päähän kun kakulle heittää vielä kukkakruunun, niin kyllä alkaa juhlituttamaan.

Kakusta tulee jotenkin samaan aikaan kovasti kiitollinen olo ja odottavan toiveikas fiilis tulevan suhteen. Juuri siis ne parhaat tunnelmat vuoden vaihtumiseen!

Ja vaikka alkoholi häviää kakusta kuumennettaessa, saa tällä todistetusti tyypin hyvin bilekuntoon. Jopa lapset.

Tarjoilin nimittäin kakkua eilen maistiaiseksi pian 3-vuotiaalle tyttärelleni, joka on uskottu makutuomarini. Tosin epäilin hennosti vetoaako skumpan maku vielä tuon ikäisiin. Vetosi se. Tyyppi tuli jokaisen lusikallisen jälkeen halaamaan ja totesi lopuksi: “Äiti, mä tykkään tästä niin paljon, että mun masu alkaa tanssimaan!”

Halailua ja tanssia, niistähän on ne parhaat bailut tehty. Ja siitä skumpasta, tietty.

Näissä tunnelmissa, iloa uuteen vuoteen!

V

SHAMPANJAKAKKU

(gluteeniton, maidoton)

Nyt on luvassa sellainen korkeammat voimat puhuvat kauttani -tyyppinen juttu. Joku itseäni vahvempi pakote nimittäin laittoi minut tekemään asioita – tarkalleen ottaen leipomaan torttuja. Onneksi kauttani viestivät voimat ovat ilmeisen harmittomia, jotain entisiä marttoja varmaan, tai universaali leivonnaisten henki.

Monta päivää pakoilin saamaani missiota, ja itse asiassa vielä valmistaessani taikinaa lopetin jo homman kertaalleen kesken, ja ajattelin, että “ei, ei kyllä huvita nyt yhtään.”

Mutta sitten: “You must bake torttu!”

“Okei, okei, okei, mutta en ala kyllä mitään lehteviä tähtitorttuja yrittämään.“

“Bake.”

Ja niin meikämandoliino leipoi, käyttäen hommassa hieman luovuutta. Koska arvostan kokkaukessa helppoutta, en lähtenyt virittelemään mitään lehtevän kuohkeaa taikinaa, vaan jotain kätevää ja modernia versiota joulutortuista. Lopputuloksena syntyi keksimäisiä torttuja tai torttumaisia keksejä pienellä lakritsisävytteisellä luumuhillosydämellä. Ne maistuvat tortuilta, vaikka eivät ihan sellaisia olekaan. Ihania.

Perheen kaksivuotiaskin hurahti näihin totaalisesti. Sai raivarin kun en viidennen leivonnaisen jälkeen suostunut antamaan enää lisää. Luulen siis että suoriuduin minulle annetusta leivontatehtävästä kiitettävästi.

Okei. Luin nyt tuon yllä kirjoittamani ja myönnän, että vaikuttaa vähän siltä kuin joku kirjani julkaisun aikaansaama stressireaktio olisi suistanut minut reunalta ja tehnyt harhaiseksi, tai jotain. Mutta lupaan: Oon ihan okei. Enkä edes stressaantunut. Vaan itse asiassa aika harvinaisen relaksoitunut ja onnellinen. Etenkin kun tuli loihdittua näin maukas joululeivonnainen.

Eli keep ´em coming, you all mighty spirit of pastries!

V

Huom! KIITOS HYVÄÄ -herkkuja ilman sokeria ja gluteenia -kirjan voi tilata edulliseen hintaan, 21,50 e Tämän Linkin Kautta.

GLUTEENITTOMAT KEKSIJOULUTORTUT

Vanhemmiten sitä on ihminen muuttunut vähän änkyräksi, mutta mielestäni vain sellaisella hyvällä tavalla. Että on se oman pään pitäminen muuttunut luontevammaksi. Ja että ei jaksa ihan kauheasti enää kysellä mistä muut tykkää, vaan huitelee sillä omalla vapaalla tyylillään ja keskittyy omaan tanssiinsa.

(Tässä välissä kuulen miten vanhempani hymähtävät ruudun takana. Jos heiltä kysyttäisiin, niin olen varmaan hallinnut vahvapäisyyden taidon suhteellisen hyvin päivästä nro 1 alkaen. Mutta koska onnekseni saan maalailla täällä täysin mieleisiäni kuvia todellisuudesta, niin kerron kernaammin tarinaa siitä, miten tämä lauhkean lempeä sielu Virpi Mikkonen on vihdoin ruhtinaallisessa 34-vuoden iässä oppinut pitämään päänsä, mutta kuinka hän joulun kunniaksi suli myös muiden toiveille.)

Mutta näin joulun kunniaksi päätin silti sulaa myös muiden toiveille. Tuli nimittäin tässä viikon sisällä sen verran monta kainoa toivetta gluteenittomasta piparkakkuohjeesta, että pitihän niille heltyä. Ja olihan se piparkakun tuoksuinen koti tännekin jo tervetullut!

Yritin tehdä ihan peruspipareita, mutta viime hetkellä päässä taas jotenkin vinksahti ja sujautin sekaan hieman pähkinävoita. Eikä ollut lainkaan pöllömpi vinksahdus! Pähkinävoin voi kyllä hyvin tiputtaa ohjeesta poiskin, tai sitten sillä voi korvata jopa isomman määrän voista, miten mielit.

Nauttikaahan, te kaikki änkyrät ja lauhkeasieluiset kanssajouluilijani!

V

Pst, Kiitos hyvää – herkkuja ilman sokeria ja gluteenia -kirjaa saa tilattua edullisesti TÄÄLTÄ

GLUTEENITTOMAT PIPARKAKUT

No nyt on niin jännät paikat, että päässä ja vatsassa säkenöi. Sen lisäksi, että ikikotoisa talven turvapaikka joulukuu on vihdoin saapunut lähtee rakas esikoiskirjani hulmuttelemaan tänään ympäri maata! Kiitos hyvää – herkkuja ilman sokeria ja gluteenia tulee löytymään kaikista itseään kunnioittavista kirjakaupoista ja putiikeista tämän viikon loppupuolella.

Ja sen jälkeen herkutteijoiden pukinkonteista ja paketeista!

Tämän kunniaksi, ja koska en näissä täpinöissäni muuhun kykene, teen sen minkä hallitsen parhaiten, eli jaan teille sielua ja suuta hellivän makeisreseptin:

Vaniljaiset kookostähdet suklaasydämellä – Voilá!

Nämä suklaasieluiset vaniljanapit ja yli 70 muuta makeaa reseptiä tarjoilee Kiitos hyvää -kirja, joka sisältää kukkuraisen kokoelman kakkuja, karkkeja, suklaita, jätskejä, muffineita, donitseja, keksejä ja muita makeita herkkuja ilman valkoista sokeria, gluteenia tai maitotuotteita. Jos vanhan Kiitos hyvää -blogini ja nämä Vaneljan ohjeet ovat maistuneet, voin luvata että saat ammennettua kirjasta huimasti lisää nautintoja.

Ja joulunautiskelut voi aloittaa puolestani vaikka heti näillä suussa sulavilla konvehdeilla, joissa lempeä vaniljakookoskuori yhdistyy suklaiseen mantelivoisisukseen. Jep, tähtiä suoraan taivaasta.

Pommitan teitä lisää hyviskarkeilla tässä joulukuun mittaan, eli te makeannälkäiset kanssanautiskelijani, pitäkää suut ja karkkipussit apposellaan!

Sinne voitte napata oitis myös nämä Novellessa tänään jakamani toffeetäytteiset suklaakonvehdit!

V

VANILJAKOOKOSNAPIT SUKLAASYDÄMELLÄ

Vanukkaat vievät aina ajatukseni lapsuuteen. Ei siksi, että olisin saanut nautiskella niistä silloin yltäkylläisesti, vaan koska muistan katselleeni aina kaiholla kun kavereitteni jääkaapit pullistelivat erilaisia suklaa- ja karamellimakupaloja, joita kotikaapeistamme ei koskaan löytynyt. Olimme nimittäin jukurtti-ihmisiä. Samoin haikailin ystävieni lähes jatkuvaa Cokis-tarjoilua, josta jäin siitäkin paitsi. Lapsena tuo kaikki tuntui tietenkin vääryydeltä, toisin kuin nyt.
Wise move, mama. Lasten kyllästäminen lisäaine- ja sokerimömmöihin kun ei taida olla ihan se paras ravitsemuksellinen veto.

Joku vanukasvaje sisuksiin on silti jäänyt, sillä nykyään kaikki vanukashenkiset välipalahommat kiinnostavat. Suomen kaupojen tarjonta sillä saralla ei häikäisen, joten olen kokkaillut vanukasta kotona joko iHerbista tilaamastani luomu gelatiinista (VANELJA-koodilla PIM161 saa muuten 5-10 dollaria alennusta ensitilauksesta) tai agar agarista.

Tein Novellelle viime viikolla aikuisten vaniljavanukkaan, joka on hentomielisyydessään niin suloinen, että halusin jakaa sen täälläkin. Vanukas syntyy kookosmaidon pohjalle ja sen makumaailma on lähes eteerinen. Mausteet ovat hienovaraisen talvisia, mutta eivät liian päälle käyviä.

Aikuisdesignista huolimatta meillä 2-vuotiaskin tykkäsi tästä tosi paljon. Nyt onkin helppo paistatella näiden omien herkkujeni kanssa hyvä mutsi -valokeilassa, kun lapsi ei ymmärrä vielä tiirailla ja haikailla kavereiden jääkaappien anteja.

Nauttikaamme tästä.

V

VANILJAVANUKAS

Taidan tietää mitä ajattelit luettuasi otsikon. Sen lisäksi että se saattaa olla surkein otsikko ja ontuvin intertekstuaalinen viittaus koskaan. Siitä olen samaa mieltä. Mutta siis se toinen ajatus missä ajattelit, että eiköhän nyt ole vielä vähän liian aikaista jouluiluille – Siihen en nimittäin usko lainkaan.

Katsokaas kun nythän on vallan täydellinen hetki alkaa valmistella makunystyröitä joulua varten. Joulussa kun on niin mieletön potentiaali erilaisia ruokailakointeja, että jos haluaa hyödyntää ne kaikki on yksinkertaisesti venytettävä joulua ja aloitettava aikaisin, viimeistään nyt marraskuun taituttua loppupuoliskolle.

Ja jos minulta kysytään, ja tällä saitilla tietenkin kysytään, niin se aloitus kannattaa tehdä juurikin näillä Joulua enteilevillä karpalo-kanelikekseillä.

Okei, voit puhutella niitä ihan vain Karpalo-kanelikekseinäkin, jos se jouluaspekti alkaa ahdistamaan liikaa.

Tai vaihtoehtoisesti – tättädää – voit tulla luokseni Virpin hurmokselliseen jouluaivopesulaan ja käännytyshoitoon, jonka ansiosta muun muassa mieheni, tuo entinen Grinch-joulunvihaaja on tätä nykyä oikein leppoisa glögiä siemaileva viininpunaiseen villapaitaan pukeutuva jouluseuramies. (Tai sitten tyyppi on vain huomannut, että tällaisen joulumaanikon seurassa pääsee helpommalla kun näyttelee mukana.)

Oli miten oli, nämä keksit ovat must. Sitä paitsi ne maistuu ihan pullalta. Ja pulla is goooood. Paitsi että nämä eivät ole koostumukseltaan pullavia, vaan sisältä hieman pehmeähköjä ja pinnalta rapeita. Koostumuksen tekee kiinnostavaksi karpalosattumat ja mantelilastut.

Ah, miten hyviä. Paras tapa vetää joulun ekat överit.

V

( JOULUA ENTEILEVÄT) KARPALO-KANELIKEKSIT

Sen lisäksi että tänään vietetään kaikkien hyvien isien päivää ja lokoisaa sunnuntaita, on tänään myös suuri Pyhän Paahtoleivän Päivä. Tätä merkkipäivää ei löydy kalenterista – vielä – eikä tästä todennäköisesti tiedä muut kuin sinä ja minä, mutta se ei silti vähennä juhlan arvoa.

Kyseessä ei ole mikään tavallinen ankea hyssyttelypyhä, vaan sellainen jossa oikein huikentelevasti nautiskellaan, rouskutellaan, murustellaan ja jumaloidaan lämpöisen rapeaa ja pehmeää, suurieleisesti täytettyjä paahtoleipiä. Ihan vain syystä että – paahtoleipä.

Joku voisi ajatella, että onhan se nyt melkoisen röyhkeää pystyttää nyt tällainen kilpaileva juhlapäivä isänpäivän kanssa päällekkäin. Mutta katsokaas kun itsehän ajattelen näiden juhlien vain tukevan toisiaan. Että on sitten oikein kunnolla syytä juhlaan. Ja paahtoleivät sitä paitsi rakastavat isiä ja isät paahtoleipiä.

Juuri siksi kehittelinkin Novellelle tällaisen ihanan isien ökypaahtiksen, jossa viljattoman ja hiivattoman leivän kruunaa runsas kasa ricottaa, päärynäsiivuja, kanelia, pekaanipähkinöitä ja hunajaa.

Paahtoleipähän on niin jalo ruoka, että sehän maistuu vaikka vain reilulla voinokareellakin varustettuna, mutta tällä setillä siitä saa puvustettua oikein kunnon juhlaisan tarjoiltavan.

Näihin makuihin, onnellista paahtoleivän- ja isänpäivää kaikille kullannupuille!

V

PALEOPAAHTOLEIPÄ

Olen aina ollut puuronaisia, etenkin talviaikaan. Viime aikoina perus kaura on alkanut tosin tuntumaan melkoisen väljähtyneeltä aamupalalta. Kaurapuuroa voisilmällä. Kaurapuuroa marjoilla. Kaurapuuroa maitojuomalla. Tylsää. Ei jaksa.

Piristävät purnukkapuurot jaksaisivat kyllä kiinnostaa, mutta koleina aamuina sitä kaipaa aina mieluummin jotain lämmittävää. Jotain turvallisen tuttua, kuten kaurapuuro, mutta silti jotenkin säväyttävää.

Ja säväytystähän tämä elämä tarjoilee kun pyydetään, jos vain osaa kulkea silmät ja suu avoinna.

Sen onneksi tein viikko sitten Sugar Helsingin PR-tilaisuudessa, jossa suuhuni osui aivan mielettömän maukasta kaurapuuroa, jonka oli valmistaneet Ruoto Cateringin pojat. En hoksannut kirjata reseptiä ylös, mutta kiinnostavana jujuna puurossa oli, että se oli keitetty kookosmaitoon ja se tarjoiltiin lakukastikkeen kanssa. Jokaisen puuroa maistelleen silmät näyttivät syttyvän loistamaan ensimmäisen lusikallisen saavuttua suuhun. Myös omani.

Pakkohan sitä oli siis testata kotona.

Keitin puuron kaura- ja kookosmaidon sekoitukseen, sillä halusin pitää kookoksen maun maltillisena. Kaurahiutaleiden seassa kypsensin myös yhden viipaloidun banaanin. Pinnalle kiepsautin lakritsinmakuista chiahilloa – ja Voilà! – Arkisesta kaurapuurosta tuli kädenkäänteessä jälleen kiinnostava ja eksoottinen aamiaiskavaljeeri.

Eli jos teikäläisenkin puurosuhde on vaarassa kriisiytyä, niin testaas ihmeessä tämä resepti. Tai mikä olisi muu hyvä tapa ehostaa peruspuuroa? Kaikki kiinnostavat variaatiot otetaan mieluusti vastaan, jotta tämä puurosuhde saadaan kestämään läpi pitkän talven.

V

KOOKOSKAURAPUURO LAKRITSIHILLOLLA

Ainoa keino päästä eroon kiusauksesta on antautua sille.

Näin on todennut Oscar Wilde, ja saman pyrki juuri osoittamaan käytännössä todeksi allekirjoittanut, joka leipoa humautti viikonlopun övereimmän kakun – Suklaakuorrutteisen maapähkinävoipopkornikakun.

Syystä että tekijät nimeltä suklaa, popkorni ja maapähkinävoi muodostavat yhdessä sellaisen viettelijätiimin, josta kieltäytyminen on hyvien nautintojen haaskausta ja tarpeetonta itsensä kiusaamista. Ja koska popkornikakku nyt vaan on tosi halloween.

Kyseinen viritelmähän on todellisuudessa ihan yhtä “kakku” kuin vaikkapa hiekkakakku (tosin tämä maistuu ehkä muillekin kuin 1-vuotiaille), eli vaikka muoto muistuttaa kakkua, puuttuvat tästä herkusta kokonaan kerrokset tai muut oikeat kakkumaiset viritelmät.

Tämä tässä on siis vain ja ainoastaan läjä popkorneja, joita sitoo yhteen maapähkinävoi ja kirnuvoi, jonka sekaan on hämmennetty raakasuklaa- ja pähkinämuruja ja jonka pinnalle on lorautettu suklaista pähkinävoikremeä. Hahaa. Siis ihan naurettavaa. Naurettavan hyvää.

Naurettavaa tässä on myös se, että Wilden Oskari oli väärässä. Leipomalla kakkua en suinkaan päässyt eroon kiusauksesta. Se vain paheni. Tänä aamuna olen joutunut antautumaan nautinnolle noin 15 minuutin välein ja hipsimään jääkaapille lohkaisemaan kakusta “vielä yhden pienen palan”.

Mutta en valita. Vaan suosittelen. Kaikille hyvää leffaevästä tai halloween-herkkua kaipaaville, popkornia, määpähkinävoita ja suklaata rakastaville.

V

MAAPÄHKINÄ-POPKORNIKAKKU

Popkornikakku:

  • 1 l valmiita popkorneja (noin 1 dl maissinjyviä)
  • 75 g kirnuvoita
  • 5 rkl maapähkinävoita
  • 2 rkl kotimaista luomuhunajaa tai kookossiirappia tai toffeenmakuisia steviatippoja
  • 0,5 dl murennettuja kuorittuja maapähinöitä
  • 0,5 dl murennettua raakasuklaata tai kaakaonibsejä

Suklaakuorrutus:

  • 4 rkl maapähkinävoita
  • 3 rkl kookosöljyä tai kirnuvoita
  • 4 rkl kotimaista luomuhunajaa tai kooskosiirappia
  • 3 rkl raakakaakaojauhetta
  • 1 tl vaniljauutetta

Pinnalle:

  • maapähkinärouhetta
  • raakasuklaarouhetta tai kaakaonibsejä

Valmista popkornit. Poista kaikki poksahtamattomat jyvät joukosta ja laita popkornit kulhoon. Sulata lämmönkestävässä astiassa voi, pähkinävoi ja hunaja sulaksi seokseksi. Kaada seos popkornien sekaan kulhoon. Lisää joukkoon pähkinä- ja suklaamuru ja sekoita. Voitele kakkuvuoka ja painele popkorniseos tiiviisti vuokaan. Laita vuoka pakastimeen noin pariksi tunniksi. Ota vuoka pakastimesta ja kumoa kakku tarjoiluvadille.

Valmista kuorrutus ja sulata pähkinävoi, kookosöljy/kirnuvoi ja hunaja lämimässä vesihauteessa notkeaksi seokseksi: lisää kaakaojauhe ja vanilja. tarkista maku ja lisää tarvittaessa jotain maustetta.

Valuta kuorrutus kakun pinnalle. Ripottele päälle pähkinärouhetta tai suklaaraastetta. Tarjoile, murenna paloja käsilläsi tai veitsen avulla ja nauti!

Huomio! Kakun tulee olla viileä, jotta se säilyttää muotonsa. Kakku murenee leikattaessa, joten älä odota täydellisiä kakkusiivuja, vaan herkullisia lohkareita.

Seuraa Vaneljaa!

Facebookissa

Instagramissa

Pinterestissä

Twitterissä

Mieheni ja tyttäreni rakastavat kumpikin näkkileipää ja rouskuttelevat sitä ruokapöydässä molemmat samanlaisella antaumuksella ja ihanan askeettisesti, leivän päällisenä pelkkää kirnuvoita.

Mies levittää voin aina näkkärin sileälle puolelle, mikä on mielestäni sama kuin voitelisi leivän pohjan. Eli ihan väärin toimittu. Itsehän olen suosinut voitelussa aina näkkileivän reiällistä puolta. Eräs lapsuudenystäväni äiti kutsui kyseistä puolta näkkileivän “rikkaaksi puoleksi”, sillä vain rikkailla on varaa käyttää voita niin hövelisti, että puolet uppoaa leivän reikiin.

Olen siis ökyvoitelija.

Mutta, jos ihan totta puhutaan, niin oma näkkileivänsyöntini on kyllä melkoisen köyhää touhua. Sillä se on lähes olematonta, enkä yleensä pääse osaksi kotimme näkkäriseuretta. Perinteinen ruisnäkkäri ei nimittäin oikein sovi vatsalleni säännöllisesti nautiskeltuna. Joskus olen kokeillut kaupan gluteenittomia näkkileipiä päästäkseni mukaan pöytäkavereitteni rouskutteluun, mutta ne eivät ole makunsa puolesta oikein vakuuttaneet.

Mutta nyt tilanteeni näyttää valoisammalta! Risenta nimittäin otti minuun yhteyttä ja tarjosi kokeiluun heidän marraskuun alussa kauppoihin tulevaa uutta gluteenitonta näkkileipäsekoitustaan. Tsekattuani sisällysluettelon vastasin heti “kyllä kiitos”! Pussukka nimittäin sisältää vain ja ainoastaan laadukkaan sekoituksen erilaisia siemeniä: Auringonkukansiemeniä, sesaminsiemeniä, kurpitsansiemeniä, pellavansiemeniä, psylliumsiemeniä ja chia-siemeniä. Eikä mitään outoja lisäaineita.

Leivontaosuuskin on makuuni sopivan simppeli: Siementen sekaan lisätään vain öljyä ja vettä, jonka jälkeen setti paistetaan uunissa, ja riks raks, herkullinen gluteeniton näkkäri tai kräkkeri on valmis!

Vastaavan sekoituksen voi toki valmistaa itsekin erilaisista siemenistä, jos kaappeihin on sattunut kertymään hajanainen siemenvalikoima. Että sikäli tämä resepti on kätevä painaa mieleen! Mutta mikäli siementen jemmailu ei ole ollut tapana, on tämä paketti melkoisen kiva kaveri näkkärinälkään.

Valmistin itse sekoituspussista perinteisempiä näkkileipiä/kräkkereitä, ja vahvemmin suolattuja ja yrteillä maustettuja sipsejä. Molempiin tarkoituksiin sekoitus toimi mahetsusti.

Mieskin tykkäsi, maistui kuulemma “jotenkin arvokkaalta”, vaikka niiden reikien puuttuessa voitelin näkkärit maltillisen säästeliäästi. Haluan ajatella, että sen arvokkaan tunnun taisi lopulta tuoda harvinainen yhteinen ja jaettu näkkärihetki.

Mukava kuulua vihdoin jengiin.

V

Risenta Siemennäkkileipäsekoitus

  • 350 g Risenta siemennäkkileipäsekoitusta
  • 4 dl keitettyä vettä
  • 3 rkl oliiviöljyä

Lämmitä uuni 175 asteeseen. Sekoita pussin sisältö 4 dl:aan keitettyä kuumaa vettä. Sekoita joukkoon 3 rkl oliiviöljyä. Anna seoksen levätä noin 10 minuuttia.

Kaada seos kahdelle leivinpaperilla päällystetylle uuninpellille. Laita leivinpaperi seoksen päälle. Painele leivinpaperin päältä seos tasaiseksi litteäksi levyksi. Poista päällmmäinen leivinpaperi. Ripottele pinnalle sormisuolaa ja/tai kuivattuja yrttejä.

Paista uunissa noin 55 minuuttia, kunnes näkkileipä on kuivaa ja kauniin ruskeaa. Ota uunista ja leikkele tai taittele näkkäristä paloja. Säilytä suljettavassa purkissa tai rasiassa.

* YHTEISTYÖSSÄ VANELJA & RISENTA *


Seuraa Vaneljaa!

Facebookissa

Instagramissa

Pinterestissä

Twitterissä

Mitä tapahtuu kun kaksi aamiaismaanikkoa kohtaa? Vastaus: Sunnuntai sängyssä -menu. Eli brunssilista, joka saa pysymään aamupalan parissa pitkään ja hartaasti. Lojumaan päivän pyjamoissa, murustelemaan lakanoille, jättämään ruuat ja astiat leväperäisesti lojumaan sinne sun tänne, jotta niihin voi palata pienen väliloikoilun jälkeen.

Kehittelimme menun kaikille laatuaamiaisten ystäville yhdessä Uusia Tuulia -blogin upean Tuulian kanssa, jonka kanssa jaamme yhteiset ruokavisiot. Rakastamme molemmat hyvää tekevää ja herkullista ruokaa, puhtaita makuja, raikkaita raaka-aineita ja ennen kaikkea hyviä aamiaisia.

Näistä lähtökohdista oli helppo arvata, että yhteismenustamme tulisi kultaa. Ja ihan mahtavan maukas paketti siitä syntyikin. Katsos vaikka.

Sunnuntai sängyssä -aamiaismenu sisältää:

  • Maidotonta mantelijogurttia

  • Marjaisaa manteligranolaa

  • Sitruunapannukakkua

  • Appelsiininkukkahilloa

  • Hamppusämpylöitä

  • Kiiwi-pinaatti-omenamehua

Tekisi mieli hehkuttaa jokaista näistä ruuista erikseen ja yhdessä, mutta sen sijaan kehoitan erityisellä lämmöllä nappaamaan raaka-ainelistan oitis ylös ja hommaamaan ainekset tulevan viikonlopun varalle. Itse aion ainakin vetää koko setin uudelleen sunnuntaina, sen verran mahetsut herkuttelut meillä oli näiden parissa Tuulian kanssa.

Jogurtin, hillon ja sämpylöiden ohjeen näet tästä alta, granolan, pannarin ja mehun ohjeet löytyvät Tuulian sivuilta.

Lepposaa ja laaturuokaisaa viikonloppua!

V

MANTELIJUKURTTI

(maidoton)

  • 4 dl manteleita (yön yli väljässä vedessä liotettuna)
  • 8 dl vettä
  • 2 rkl hunajaa (tai 1 rkl hunajaa + hieman vaniljasteviaa)
  • 1 probioottikapseli tai 3 rkl luonnonjukurttia tai vegaanista jukurttia, jossa maitohappobakteereja.
  • 1-3 tl agar agaria (jos haluat jukurtistasi paksua)

Liota mantelin yön yli ja huuhtele aamulla. Lisää mantelit ja puhdas vesi tehosekoittimeen ja sekoita tasaiseksi seokseksi. Lisää halutessa hieman vettä. Purista seos harsokankaan tai harsopussin läpi kulhoon, niin että saat kuitumassan erotettua ja kulhoon jää valkoinen ja sileä mantelimaito. Lämmitä mantelimaito kevyesti, kaada suljettavaan streiiliin lasipurkkiin, sekoita joukkoon hunaja (sokeri auttaa hapattumisessa) ja probioottikapseli/jukurtti. Jos haluat jukurtistasi paksumpaa, lisää sekaan agar agar ja kiehuta hiljalleen reilu 5 minuuttia ja lisää probioottijauhe vasta sen jälkeen. Peitä kulho kankaalla ja jätä jukurtti tekeytymään 6 – 12 tunniksi huoneenlämpöön. Säilytä valmis jukurtti suljetussa purkissa jääkaapissa.

HAMPPUSÄMPYLÄT

  • 1 rkl chia-siemeniä + 1 dl vettä
  • 3 dl mantelijauhoja (voit korvata osan mantelijukurtista ylijääneellä massalla, jolloin vähennät hieman nesteen määrää ohjeessa)
  • 1 dl kaurahiutaleita
  • 1 dl perunajauhoja
  • 1 dl hampunsiemeniä
  • 0,5 dl pellavansiemeniä
  • 1,5 tl psylliumkuitujauhetta
  • 2 tl leivinjauhetta

  • 3 dl vettä (tai haluamaasi maitojuomaa)

  • 0,5 dl sulaa kirnuvoita (tai esim. kookosöljyä)
  • 1 rkl hamppuöljyä
  • 1 tl juoksevaa hunajaa
  • 0,5 tl omenaviinietikkaa
  • hyppysellinen merisuolaa

Lämmitä uuni 200 asteeseen. Sekoita chia-siemenet ja kauramaito/vesi pienessä kulhossa ja anna tekeytyä geeliksi noin 15 minuuttia. Sekoita kuivat aineet keskenään kulhossa. Lisää vesi, sulanut voi tai/ja öljy, chia-geeli, juokseva hunaja, omenaviinietikka ja suola. Anna taikinan turvota viitisen minuuttia. Taikinan koostumuksen tulee olla pehmeää, hyvin muovailtavaa, mutta ei kuivaa – hiivataikinan kaltaista. Lisää tarvittaessa jauhoja tai nestettä.

Ota taikinasta paloja ja pyörittele niistä palloja leivinpaperilla peitetylle uuninpellille. Ripottele päälle hampunsiemeniä. Paista sämpylöitä noin 30 minuuttia uunin keskiosassa, tai kunnes ne saavat kullanruskeaa sävyä. Ota uunista, anna jäähtyä hieman, tarjoile ja nauti!

APPELSIININKUKKAHILLO

  • 3 appelsiinia
  • 3 rkl hunajaa
  • 1 tl appelsiininkukkavettä http://kauppa.ruohonjuuri.fi/appelsiininkukkavesi/STEEN-560073387663/dp
  • 3 rkl chia-siemeniä

Soseuta appelsiinit sileäksi soseeksi tehosekoittimessa. Lisää hunaja ja appelsiininkukkavesi ja sekoita. Tarkista maku ja lisää halutessasi jotain maustetta/makeutusta. Kaada seos puhtaaseen ja suljettavaan lasipurkkiin ja sekoita joukkoon chia-siemenet. Jätä paksuuntumaan, sekoita noin 15 minuutin päästä ja jätä tekeytymään jääkaappiin 1 – 5 tunniksi. Käytä miten mielit! Säilytä jääkaapissa suljettuna.

Seuraa Vaneljaa!

Facebookissa

Instagramissa

Pinterestissä

Twitterissä

Kaikki tuntee Pätkiksen. Sen pienen pätykän, joka ruskea-valkoisessa rotsissaan kuiskuttelee tuolla makeishyllyjen luona, uskottelee olevansa muka niin pieni ja vaaraton, sulaa kielelle ja vie minttu- ja vanilja-aromeillaan taivaisiin ja jättää aina kaipaamaan lisää.

Tunnustan, että mulla on aika pitkään ollut rakkaussuhde Pätkikseen. Tai itse asiassa se taisi olla jo jossain vaiheessa pahemman luokan riippuvuussuhde, enimmäkseen allekirjoittaneen osalta. Se yhdessäolo kun aina tuntui siinä hetkessä niin huumaavan hyvältä idealta ja kutkutti kaikkia aisteja, mutta jälkikäteen tuli jotenkin tyhjä ja käytetty olo.

Ja tiedän, etten ole ainoa. Moni naispuolisista kavereistani on enemmän tai vähemmän hullaantunut tähän lyhyenläntään hurmuriin. Eräs kaverini koki että suhde Pätkikseen ei ehkä tehnyt hänelle kovin hyvää, joten hän heitti haasteen ja toivoi hyvää tekevää duplikaattia suklaarakastajalleen. Pystyin eläytymään tähän tarpeeseen niin syvästi, että käärin oitis hihat ja ryhdyin hommiin.

Ja pärjäsin melko kivasti, pakko myöntää. Toki todellisen Casanovan charmia on lähes mahdotonta täydellisesti kopioida, mutta itselleni tämä ainakin tekee tempun.

Minttua ja vaniljaa henkivää suklaatryffeliä sisällä ja ohut suklaakuorrutus pinnalla. Kaikki on kuumentamatonta, prosessoimatonta, vailla valkoista sokeria, ilman lisäaineita ja e-koodeja tai muita temppuja tai väsähtäneitä pelimiehen elkeitä.

Tämä tässä on aito rakastaja. Ei mikään naisten hyväksikäyttäjä. Tämä jättää naisen hymyilemään ja tuntemaan itsensä ihanaksi ja rakastetuksi.

Tervetuloa, liity haaremiin!

V

Suklaakuorrutteiset minttutryffelipatukat

Noin 8 kpl

Sisus:

  • 0,5 dl kaakaovoita
  • 0,5 dl kaakaomassaa
  • 4 rkl kylmäpuristettua kookosöljyä
  • 5 rkl raakakaakaojauhetta
  • 4 rkl kotimaista luomuhunajaa (tai kookospalmusiirappia)
  • 2 rkl mantelivoita (tai suolatonta pähkinävoita)
  • puoli pipetillistä suklaanmakuista steviaa (valinnainen)
  • 0,5 tl aitovaniljajauhetta
  • 0,5 tl piparminttu-uutetta
  • miniripaus merisuolaa
  • 1 dl mantelijauhoja

Suklaakuorrute:

  • 1 dl kaakaomassaa raastettuna
  • 0,5 dl kaakaovoita raastettuna
  • 2 rkl kookosöljyä
  • 4 rkl raakakaakaojauhetta
  • 4 rkl kotimaista luomuhunajaa tai esim. kookossiirappia tai hieman steviaa.
  • 0,5 tl vaniljauutetta tai puoli pipetillistä vaniljasteviaa
  • miniripaus merisuolaa

Sisus:
Sulata kaakaovoi, kaakaomassa ja kookosöljy juoksevaksi seokseksi lämpimässä vesihauteessa. Lisää sekaan raakakaakaojauhe, hunaja, stevia, vanilja ja piparminttu-uute sekä merisuola. Sekoita. Tarkista maku ja lisää tarvittaessa jotain maustetta. Lisää mantelijauhot tehosekoittimeen ja lisää suklaamassa, sekoita tasaiseksi. Kaavi seos kulhoon ja laita jähmettymään pakastimeen reiluksi vartiksi. Valmista sillä välin suklaakuorrute.

Suklaakuorrute:
Sulata kaakaovoi ja kookosöljy lämpimässä vesihauteessa juoksevaksi seokseksi. Lisää kaakaojauhe, hunaja ja suola ja sekoita. Tarkista maku ja lisää tarvittaessa esimerkiksi makeutusta.

Ota hieman jähmettynyt suklaaseos pakastimesta ja muovaile siitä pieniä, halkaisijaltaan noin 2 cm paksuisia ja 15 cm pitkiä patukoita. (Mikäli seos on liian löysää muovailtavaksi, laita se vielä hetkeksi pakastimeen.) Valele patukoiden päälle tekemääsi suklaakuorrutetta ja aseta ne vadille/lautaselle. Jos suklaakuorrute on liian juoksevaa, pidä sitä hetki kylmässä vesihauteessa samalla sekoitellen lusikalla, varo kuitenkaan jähmettämästä kuorrutetta liian paksuksi. Kun patukat on kuorrutettu, anna niiden jähmettyä pakastimessa noin 30 minuuttia. Ota huoneenlämpöön, tarjoile ja nauti! Säilytä suklaapatukat jääkaapissa. Patukat ovat parhaimmillaan kun ovat saaneet olla huoneenlämmössä pienen tovin tai puolisen tuntia.

Seuraa Vaneljaa!

Facebookissa

Instagramissa

Pinterestissä

Twitterissä

Oli aika jolloin välttelin leipää. Koska siitä tuli hankalan turpea olo. Sitten tuli aika jolloin oivalsin, että leivän gluteeni on ei taida olla paras kaverini, joten siirryin kaupan gluteenittomiin leipiin. Maistuivat pahalta. Ja sisälsivät sitä paitsi yleensä liudan kaikenmaailman epäilyttäviä täyteaineita. No, Sitä seurasi hurmoksellinen ajanjakso raakaruokien ja raakakräkkereiden parissa. Fiilis oli taivaissa, mutta pidemmän päälle kuivat näkkärit alkoivat tarttua kuvainnollisesti kurkkuun.

Tästä siirryin sulavasti erilaisten omatekoisten gluteenittomien pähkinä- ja siemenleipien maailmaan, joka alkoi jo tuomaan helpotusta leipäkaipuuseeni. Mutta silti, eihän niillä nyt kuohkeaa vaaleaa leipää korvaa, ja jos joku muuta väittää, niin huijaa itseään ja muita.

Mutta mitäs sitten tapahtui, miettinet. No, koin valaistumisen, kuten tällaisissa tarinoissa yleensä on tapana, eli löysin oman maun mukaiset gluteenittomat ja viljattomat jauhot, sivuhöysteet ja kuohkeuttamiskikat, jonka jälkeen hyvän leivän kokkaus kävi kuin tanssi!

Tattadaa.

Tässä viimeisimmän tanssini tulokset, pehmeät ja kuohkeat unikonsiemensämpylät, jotka saavat sitkonsa psylliumista ja chia-siemenistä. Täysin vegaanista sämpylää kaipaavat voivat vaihtaa kirnuvoin kätevästi vaikka kookosöljyyn tai muuhun lempiöljyyn.

Näiden sämpylöiden ansiosta, ja yhden tyttäreni lempparilastenohjelman johdosta olen rallatellut about viikon laulua: "Gissa vad det här är, himla bröd – härligt, luftig saftig, himla bröd… himla bröd, himla bröd, varje dag har vi himla brööööd…varje dag, hip hurraa, himla bröööd!"

Eli siis joo, aika taivaallista kamaa. Etenkin kuvissakin näkyvän mansikkavoin kanssa!

Niin ja hei, kannattaa muuten myös katsoa reseptin jälkeen listaamani, viime viikolla Novelle.fi:ssä jakamani vinkkini onnistuneeseen gluteenittomaan leivontaan!

UNIKONSIEMENSÄMPYLÄT

Noin 12 sämpylää

  • 2 rkl chia-siemeniä + 1 dl vettä
  • 3-4 dl mantelijauhoja (riippuen mantelijauheen rasvapitoisuudesta, täysrasvaisia tarvitsee hieman enemmän)
  • 1 dl tattarijauhoa
  • 1 dl perunajauhoja
  • 2 tl leivinjauhetta
  • 2 rkl psylliumkuitujauhetta
  • 3 dl mantelimaitoa tai esimerkiksi kaura- tai riisimaitoa
  • ½ tl hunajaa (valinnainen)
  • ½ tl omenaviinietikkaa (tehostamaan kohotusta)
  • 0,75 dl sulaa kirnuvoita (noin 50 g voita) tai esimerkiksi kookosöljyä tai puolet ja puolet
  • 1/2 tl merisuolaa

  • pinnalle unikonsiemeniä

Lämmitä uuni 200 asteeseen. Sekoita chia-siemenet ja vesi pienessä kulhossa ja anna tekeytyä geeliksi noin 15 minuuttia. Sekoita sillä välin mantelijauho, tattarijauho, perunajuaho, leivinjauhe ja psylliumkuitu sekaisin. Lisää mantelimaito, sulanut voi tai/ja öljy, chia-geeli, juokseva hunaja, omenaviinietikka ja suola. Anna taikinan turvota kymmenisen minuuttia. Taikinan koostumuksen tulee olla pehmeää, hyvin muovailtavaa, mutta ei kuivaa – hiivataikinan kaltaista. Lisää tarvittaessa jauhoja, jotta saat taikinasta helposti muovailtavaa ja pyörittäessäsi taikinasta palloja, ne säilyttävät muotonsa eivätkä lässähdä. Huomaa, että kaupoissa myytävien mantelijauhojen koostumus vaihtelee, ja osa imee itseensä enemmän kosteutta kuin toiset.

Ota taikinasta paloja ja pyörittele niistä pyöreitä sämpylöitä leivinpaperilla peitetylle uuninpellille. Ripottele päälle unikonsiemeniä. Paista sämpylöitä noin 25-30 minuuttia uunin keskiosassa, kunnes ne saavat hieman kullanruskeaa sävyä. Ota uunista, tarjoile ja nauti!

Katso tekovideo TÄÄLTÄ.

MANSIKKAVOI

  • 5-7 mansikkaa (tai noin 1 dl pakastekuivattuja mansikoita)
  • 200 g pehmeäksi sulatettua kirnuvoita
  • rouhaisu mustapippuria
  • hyppysellinen merisuolaa
  • 1 rkl hunajaa

Sulata voi pehmeäksi. Jos käytät pakastekuivattuja mansikoita, hienonna ne ensin jauheeksi tehosekoittimessa. Laita kaikki ainekset tehosekoittimeen ja sekoita kunnes seos on tasaista. Anna voin jähmettyä hieman jääkaapissa. Tarjoile esimerkiksi aamiaissämpylöiden kanssa.

VEGAANINEN MANSIKKATUOREJUUSTO

  • 5-7 tuoretta mansikkaa (tai 1 dl pakastekuivattuja mansikoita)
  • 1 dl cashewpähkinöitä (liotettu vähintään tunti)
  • 270 g maustamatonta tofua
  • 1 rkl sitruunasta puristettua mehua
  • 1 tl kookossiirappia
  • 1 rkl manteliöljyä (tai haluamaasi mietoa kasvisöljyä)
  • 0,5 tl bourbon-vaniljaa
  • rouhaisu mustapippuria
  • 3 rkl mantelimaitoa (tai muuta maitojuomaa tai vettä)

Jos käytät pakastekuivattuja mansikoita, hienonna ne ensin jauheeksi tehosekoittimessa. Lisää kaikki ainekset tehosekoittimeen ja sekoita tasaiseksi paksuksi massaksi. Vuoraa pieni kulho kelmulla ja lusikoi tuorejuustomassa kulhoon. Painele seos lusikalla tiiviiksi. Peitä kulho ja laita tuorejuusto tekeytymään jääkaappiin yön yli. Aamulla pyörittele massasta iso pallo tai pötkylä. Tarjoile esimerkiksi aamiaissämpylöiden kanssa. Säilytä jääkaapissa kelmuun käärittynä.

Näin onnistut gluteenittomassa leivonnassa:

JAUHOT & JAUHEET:

  • -Mantelijauho:

Maukas ja runsaskuituinen mantelijauho ei muodosta itsessään sitkoa, kuten ei iso osa muistakaan gluteenittomista jauhoista, joten kohottamiseen tulee käyttää leivinjauhetta ja esimerkiksi psylliumjauhetta lisäsitkoa antamaan. Kaupoissa myydään myös mantelijauhetta, joka on karheampaa ja on usein valmistettu kuorellisista manteleista. Karheampi mantelijauhe on täysrasvaista, eikä se sido niin paljon kosteutta kuin hienojakoisempi mantelijauho.

  • -Kookosjauho:

Luonnostaan hieman makea kookosjauho on toinen lempparini. Sitä käytetään mantelijauhojen tapaan tai niiden kanssa. Kookosjauho turpoaa kosteiden ainesten kanssa, joten määrällisesti sitä tarvitaan alle puolet normaali jauhoista.

  • -Pähkinäjauho:

Erilaisilla pähkinäjauhoilla voi korvata osan jauhoista ja saada aikaan erilaisia makunyansseja. Voit valmistaa pähkinä- ja mantelijauhoja myös itse hienontamalla pähkinöitä tehokkaalla tehosekoittimella. Varo kuitenkin hienontamasta liikaa, etteivät jauhot muutu pähkinävoiksi

  • -Kaurajauho:

Gluteenittomat kaurajauhot syntyvät helposti myös kotona hienontamalla gluteenittomia kaurahiutaleita tehosekoittimessa. Kaurajauhossa on itsessään hyvä sitko, mutta taikinasta voi tulla helposti liisterimäistä. Käytä ohessa muita jauhoja, psylliumkuitujauhetta tai ksantaania.

  • -Tattarijauho:

Monikäyttöinen ja helppo jauho, joka toimii mahtavasti sellaisenaan tai muiden jauhojen kanssa sekoitettuna. Antaa kivaa rukiista makua leivonnaisiin. Oikein makeisiin leivonnaisiin kannattaa käyttää vain osana muita jauhoja, tai kokeilla jotain toista jauhoa.
Kokeile myös näitä gluteenittomia jauhoja: Riisijauhoja, maissijauhoja, soijajauhoja tai perunajauhoja!

SITKOA:

  • -Psylliumkuitujauhe:

Ratamokasvin jauhetuista siemenistä tehty jauhe turpoaa nesteen kanssa. Se tuo sitkoa ja kuohkeutta gluteenittomaan leivontaan ja helpottaa taikinan käsittelyä. Sopii mainiosti esimerkiksi manteli- tai kookosjauhojen kanssa! Psylliumia käytettäessä jauhomäärää on syytä vähentää noin 10-30 %. Kannattaa testata eri psylliummerkkejä, sillä laatu ja sitä myöten lopputulos voi vaihdella paljon.

  • -Ksantaani:

Bakteerikäymisellä sokeriliemestä valmistettu jauhe antaa kuohkeutta ja sitkoa. Sopii hyvin kakkujen ja pikkuleipien tekoon jauhojen seassa.

  • -Tapioca-jauhe / Tapiokatärkkelys:

Miedon makuinen tapioca-jauhe saadaan trooppisen kasvin juurimukulasta. Se antaa mehevyyttä ja hyvän rakenteen leivonnaisille, ja sitä voi käyttää myös suurustamiseen.

  • -Pellavan- tai chiansiemenrouhe:

Pellavan- tai chiansiemenistä valmistettu rouhe muodostaa nesteen kanssa geelin, joka toimii hyvin sidosaineena leivonnassa. Hienonna siemenistä rouhetta, vispaa noin 1 rkl rouhetta ja 3 rkl vettä sekaisin ja pidä seosta jääkaapissa 15 minuuttia. Näin saat niin sanotun pellavamunan, jolla voi korvata kananmunan monissa resepteissä.

Hyvää lisäsitkoa taikinaan antavat esimerkiksi myös kypsä banaani, maapähkinävoi soijaproteiini ja agar agar!

Muita vinkkejä:

– Kullanarvoinen kohotusvinkki: Lisää ohjeeseen hieman enemmän leivinjauhetta ja jotain hapanta, kuten sitruunamehua tai omenaviinietikkaa. Näin saat kauniisti kohoavia leivonnaisia.

– Gluteenittomat taikinat voivat tarttua helposti käsiin. Öljyä kädet, niin taikinan käsittely helpottuu.

– Valmista oma gluteeniton jauhoseos sekoittamalla esimerkiksi tattarijauhoja, mantelijauhoja, psylliumkuitua ja ksantaania.

– Testaile rohkeasti erilaisia gluteenittomia jauhoja, jotta löydät oman suosikkisi ja opit samalla miten eri jauhot käyttäytyvät ja minkälaisiin resepteihin ne sopivat parhaiten.

V

Seuraa Vaneljaa!

Facebookissa

Instagramissa

Pinterestissä

Twitterissä

On taas joku sellainen lakritsihulluus täällä meneillään. Kaikki lakuaiheinen kiinnostaa. Erityisesti lakritsin ja suklaan yhdistelmät.

Rakastuin muutama vuosi sitten Pandan Duello-karkkeihin. Jos muistatte, ne oli niitä ihania suklaapäällysteisiä pehmeitä lakupaloja. (Joille mies on muuten ohjannut silloin taannoin söpön mainoksen)

Menin hieman tolaltani kun tajusin, ettei kyseisiä karkkeja enää valmisteta, mikä oli lopulta hyvä juttu, sillä kehittelin hätäpäissäni niille oman korvikkeen – hyvää tekevän, terveellisen lakritsin suklaakuorrutteella. Ohje tulee löytymään Kiitos hyvää -ruokakirjastani, joka tulee puolestaan löytymään kaupoista joulukuun ekalla viikolla. (tähän sellainen mainosmainen poseeraus kirja kädessä ja suu leveässä hymyssä – ja lakupaloja hampaiden väleissä.)

Mutta että aika kamalaa, kun joutuu moista lakritsisalaisuutta vielä kaksi kuukautta pidättelemään!

Salaisuuden poltetta ja omia suklaa-lakuhimoja lievittämään valmistin samoista makumaisemista ammentavan smoothieparfaitin.

Tein joskus taannoin Four Sigma Foodsille lakritsismoothien, joka ihastutti kuulemma monia. Tämän smoothieparfaitin runko mukailee pitkälti kyseistä ohjetta, paitsi että se sisältää muutaman eri raaka-aineen ja se rakennetaan kerroksittain ja on mielestäni siksi enemmän jälkkärityyppinen herkku kuin esimerkiksi aamiaissmoothie. Paitsi että itse olen lusikoinut kyseisen satsin ihan rennosti aamupalaksikin, mutta joku herkempi voisi mennä aamutuimaan moisesta makeudesta tolaltaan.

LAKRITSINEN SMOOTHIEPARFAIT

Chiavanukas:

  • 5 rkl chia-siemeniä
  • 2 dl mantelimaitoa (tai muuta maitojuomaa)
  • ½ tl aitovaniljajauhetta tai siemeniä vaniljatangosta

Lakritsismoothie:

  • 0,5 dl manteleita
  • 2 kuivattua viikunaa
  • 1 banaani
  • 4 dl mantelimaitoa (tai muuta maitojuomaa)
  • 1 tl vaniljauutetta
  • 1-4 tl mustaa lakritsinjuurijauhetta tai raastetta lakritsinjuuriuutetikusta
  • 2 rkl raakakaakaojauhetta

Tarjoiluun: 1 viipaloitu banaani

Chiavanukas:
Sekoita chia-siemenet, mantelimaito ja vaniljajauhe purkissa, anna tekeytyä 30 minuuttia, sekoita ja laita jääkaappiin 2 tunniksi tai yön yli. Mitä pidempään annat vanukkaan tekeytyä, sen paksumpaa siitä tulee.

Lakritsismoothie:
Sekoita kaikki ainekset tehosekoittimessa tasaiseksi smoothieksi. Tarkista maku ja lisää halutessasi jotain maustetta.

Kasaaminen:
Annostele lakusmoothieta ison lasin pohjalle. Lisää chia-vanukasta ja paloittele päälle banaania. Lisää päälle lakritsismoothieta. Raasta pinnalle lakritsinjuuriuutetikkua tai ripottele lakritsinjuurijauhetta. Tarjoile ja nauti!

Kokeile, jos uskallat. Tämä saattaa nimittäin aiheuttaa lakuihmisille addiktion. Kuten sanovat: Once you go black you never go back.

V

Ai että, kuulkaa. Hyvää pizzaa kun saa, niin silloin on elämä melkolailla mallillaan. Yksi aikamoisen mukava resepti täällä olikin jo jemmassa, se eräs hauska kukkakaalipizza nimittäin. Ja nyt tulisi sitten toinen herkullinen humanteri. Tämä pizza on gluteenitonta, viljatonta ja hiivatonta, joten se sopii melko monenlaisia ruokavaliota seuraaville. Myös nautismia noudattavat osaavat varmasti arvostaa tätä. Itsehän lukeudun hyvin vahvasti nautistiksi, vaikka muita ruokaismejä vierastankin. Tärkeimpänä ohjenuorana aatteessamme on syödä vain ruokaa josta nautimme, muunlaista kartamme kuin ruttoa.

Tässä nautiskelijoiden pizzassa kiinnostavaa on se, että siinä ei ole lainkaan tomaattikastiketta, vaan pohjalle sivellään anteliaasti ricottajuustoa. Siihen päälle siivutetaan myskikurpitsaa, jonka monet ehkä tunnistavat enkkunimellä butternut squash. Ja sitten silpastaan pinnalle vielä hivenen valkosipulia. Komeus nautitaan tuoreiden salvianlehtien kanssa.

-Hienostuneen makuista, totesi mies. -Ihan vitun hyvvää, sanoin minä. Lipsahti, ja vielä lapsen kuullen. Mutta ei se onneksi tainnut huomata, keinui vain siinä autuaana silmät kiinni fiilistellen omaa pizzapalaansa. Ihan selvä nautisti sekin.

MYSKIKURPITSA-SALVIA-PIZZA

2 pizzaa

Pizzapohja:
(gluteeniton, jauhoton, hiivaton)

  • 1,5 dl kookosjauhoja
  • 2 dl tapiokajauhetta (-tärkkelystä)
  • 1 rkl psylliumkuitujauhetta
  • ½ tl merisuolaa
  • 1 dl oliiviöljyä
  • 1 dl lämmitettyä vettä
  • 2 luomukananmunaa

Täyte:

  • n. 200 g ricottajuustoa
  • 1 myskikurpitsa aka Butternut Squash
  • reilu hyppysellinen sormisuolaa
  • mustapippuria
  • loraus oliiviöljyä
  • 1 valkosipulinkynsi
  • kourallinen tuoreita salvian lehtiä

Lämmitä uuni 225 asteeseen. Sekoita kulhossa kookosjauho, tapiokajauhe, psylliumkuitu ja merisuola. Lisää oliiviöljy ja lämmitetty vesi sekä kevyesti vispattu kananamuna. Sekoita käsin pehmeäksi ja kuohkeaksi taikinaksi. Jos taikina tarttuu liikaa käsiin, lisää aavistus jauhoja, mutta varo, ettei taikinasta tule liian kuivaa. Aseta taikina leivinpaperin päälle ja kaulitse mahdollisimman ohueksi, muutaman millin paksuiseksi pizzapohjaksi. Esipaista uunin keskitasossa noin 12 minuuttia, riippuen kuinka rapean pohjan haluat. (Itse pidän rapsakasta pohjasta, joten kaulitsin pohjan ohueksi ja paistoin melko kuivaksi).
Kuori myskikurpitsa ja leikkaa mandoliinilla tai veitsellä ohuenohuiksi siivuiksi. Ota pizzapohja uunista ja lusikoi päälle ricottajuustoa. Viipaloi päälle kurpitsasiivut. Rouhi päälle hieman mustapippuria ja sormisuolaa ja lorauta kevyesti oliiviöljyä. Silppua pinnalle yksi valkosipulinkynsi (tai purista se vasta valmiin pitsan päälle valkosipulipuristimella). Paista uunin keskitasossa noin 15 minuuttia.
Ota uunista, nypi pinnalle tuoreita salvianlehtiä ja tarjoile.

Nautinnollista viikendiä!

V

Nyt on perjantai. Nyt mä hellin sua.

Kehitin viikonlopun joutilaisiin aamuihin mielestäni melkoisen upean parivaljakon: Suklaaleivän vispatulla vaniljavoilla. Tiedän, kuulostaa aivan naurettavan hyvältä. Ja sitä se todellisuudessa ja ihan konkreettisesti olikin.

Ottaessani nimittäin ensimmäisen haukun taustalla soi Juhani Aaltosen & Otto Donnerin Strings-albumi, tarkkalleen ottaen kappale Niin vähän on aikaa (kiitti Kaarle), ja koko kombo, makunyansseineen, taustamusiikkeineen ja ikkunasta heijastuvine valonsäteineen oli niin täydellinen, että aloin nauramaan ääneen.

Siunattuja hetkiä.

Mantelijauhojen ja banaanin syliin rakennettu suklaaleipä on yksistäänkin elämys, mutta vaniljavoi – vispattu vaniljavoi tekee siitä luksusta. Erittäin hyvin leivän lisukkeena toimii myös mainittu Niin vähän on aikaa -kappale. Jonka nimen olen jostain syystä pyörtänyt päässäni muotoon "Niin paljon on aikaa".

Ja aikaahan meillä on. Olemme ikuisia olentoja valmiissa maailmassa. Tai viimeistään suklaaleivän ja vaniljavoin jälkeen se tuntuu valmiilta.

SUKLAALEIPÄ

(gluteeniton, maidoton)

  • 3 dl mantelijauhoja
  • 1 dl raakakaakaojauhetta
  • 0,5 dl murskattuja saksanpähkinöitä
  • 1 rkl psylliumkuitujauhetta
  • 2 tl leivinjauhetta
  • hyppysellinen merisuolaa
  • 4 luomukananmunaa
  • 2 kypsää banaania
  • 2 dl kauramaitoa (tai esim. kookos- tai mantelimaitoa)
  • 1 tl omenaviinietikkaa
  • 3 rkl sulaa kookosöljyä
  • 2 rkl juoksevaa kotimaista hunajaa
  • 1 rkl vaniljauutetta
  • Vuoan koko noin 12 x 20 cm

    Lämmitä uuni 200 asteeseen. Öljyä kevyesti leipävuoka ja leikkaa leivinpaperista kaksi pitkulaista palaa, toinen joka peittää vuoan leveyssuunnassa, ja toinen, joka peittää vuoan pituussuunnassa. Katso ohje täältä.

    Sekoita kuivat ainekset kulhossa. Erottele kananmunien valkuaiset toiseen kulhoon ja keltuaiset kolmanteen kulhoon. Vatkaa valkuaiset vaahdoksi. Sekoita keltuaiset, muussattu banaani, kauramaito, omenaviinietikka, kookosöljy, hunaja ja vaniljauute kolmannessa kulhossa sekaisin. Yhdistä kaikki ainekset yhteen kulhoon. Sekoita. Kaada seos leipävuokaan. Paista uunin keskiosassa noin 30 minuuttia. Ota vuoka uunista, käännä uunin lämpötila 175 asteeseen, kumoa leipä uuniritilälle ja paista uunin alaosassa vielä noin 15 minuuttia ilman vuokaa. Testaa leivän kypsyys hammastikulla. Mikäli tikkuun tarttuu taikinaa, leipä ei ole kypsä. Peitä tällöin leipä alumiinifoliolla, joka estää pinnan palamisen ja jatka paistoaikaa, kunnes sisus on kypsynyt. Ota leipä uunista ja anna jäähtyä hieman. Tarjoile ja nauti.

    VISPATTU VANILJAVOI

  • 100 g pehmeän sulaa kirnuvoita
  • 0,5 dl mantelimaitoa (tai muuta maitojuomaa)
  • 1 rkl hunajaa
  • vaniljatangon siemenet tai 0,5 tl aitovaniljajauhetta
  • Annostele huoneen lämmössä pehmentynyt voi, maitojuoma, hunaja ja vanilja kulhon ja vatkaa tehosekoittimella kuohkeaksi valkoiseksi seokseksi. Säilytä jääkaapissa. Erinomaista esimerkiksi suklaaleivän kanssa!

    Pehmeää viikonloppua.

    V

    Follow my blog with Bloglovin

    Tänään tarjoillaan pikakeksiä ja keksivideoita. Teimme näistä suloisista kolmen raaka-aineen kekseistä pienen fiilistelevän ja opastavan videon, jonka voit käydä katsomassa TÄÄLTÄ, Vaneljan TV-osiosta.

    Otapa siis mallia ja leipase perässä. Ohje on ihan superhelppo ja nopea toteuttaa. Hiutaleiksi sopivat kookoksen tilalle myös kaura- tai tattarihiutaleet. Kaikenlaisia lisähöysteitä, kuten vaniljaa ja hunajaa voi myös huiskia sekaan. Tämä on täydellinen resepti niihin hetkiin, kun pitää äkkiä saada jotain makeaa, eikä mielikuvitus tai kaappien sisältö anna kovin monimutkaiseen myötä.

    3 Raaka-aineen kanelikeksit

    Noin 6-8 kpl

  • 1 kypsä ja iso banaani
  • 2 dl kookoshiutaleita
  • ½ tl kanelia
  • Lämmitä uuni 175 asteeseen. Soseuta banaani esimerkiksi sauvasekoittimella. Lisää kookoshiutaleet ja kaneli. Sekoita. Tarkista maku ja lisää halutessasi jotain maustetta. Muotoile kekseistä palloja leivinpaperille ja painele ne noin puolen sentin paksuisiksi kekseiksi. Lisämakeutta halutessasi sudi pinnalle hieman hunajaa pullasudilla. Paista noin 15 minuuttia, kunnes kekseihin tulee hienon hento kullanruskea sävy. Anna jäähtyä ja nauti.

    V

    pst, kuvissa näkyvä kirja on saku tuomisen hyvä elämä – lyhyt oppimäärä

    Satun olemaan sellaista ihmissorttia, joka tuppaa kehräämään sisäänsä kuumuutta. Kun ideoita, inspiraatiota, projekteja ja puuhaa riittäisi vuorokauden jokaiselle tunnille, eikä sekään aika tahtoisi riittää, alkaa systeemi helposti höyrytä ja homma voi mennä vähän vauhkoksi.

    Viime aikoina olen rakentantut kahta isoa ja rakasta projektia, tätä nettisivustoa sekä joulukuun alussa Otavalta ilmestyvää Kiitos hyvää -kirjaani. Näiden kahden intohimosuhteen lisäksi muut työhommat ja lapsiperheen arjen hulinat ovat pitäneet tahdin suhteellisen napakkana. Ja voin kuulkaa kertoa, että se kaikki alkaa tuntumaan kropassa – ja näkymään naamassa. (Terveisiä vain vuosien takaiselle, paluun tehneelle armaalle opettajalleni, ruusufinnille. Pus pus!)

    Täten teidän arvovaltaisten läsnäolijoiden todistaessa lupaankin keskittyä nyt hiljentymiseen ja viilentymiseen. Uskon, että asioita voi saada aikaiseksi tehokkaasti myös syvästä rauhasta käsin. Eli tästä päivästä lähtien – päivittäistä meditoimista ja tietoista hiljentymistä. Apurina mm. juurikin löytämäni kyseiseen hommaan tarkoitettut aplikaatiot.

    Ja viilentävä raikas ruoka, kuten kuvissa näkyvä suloinen, jäisistä viinirypäleistä tehty sorbetti, joka tuo mukavasti juuri sopivaa koleutta hieman hillittömiin ja kuumottaviin hetkiin.

    RYPÄLESORBETTI

  • 1 rasiallinen luomuviinirypäleitä
  • 1 tl hunajaa
  • 1/2 tl vaniljauutetta
  • Pese rasiallinen luomuviinirypäleitä huolella, jotta saat rypäleiden pinnalla usein olevan ikävän maun pois. Huuhtelun jälkeen kuivaa rypäleet. Laita tertut pakastimeen ja pakasta noin tunnin ajan. Soseuta jäiset rypäleet tasaiseksi massaksi esimerkiksi tehosekoittimella. Sekoita joukkoon hunaja ja vaniljauute. Annostele kulhoon ja nauti.

    Tämä saattaa olla ehkä hieman hassu postauksen aihe, voivotella nyt ylikuumenemisia, kun vasta eilen avasin koko Vaneljan. Mutta koska tiedän, että parhaiten oloa keventää ja viilentää kaikenlainen puhdas avoimuus ja tietty pidäkeettömyys, niin mitäs sitä sitten tässä esittämään jotain coolia.

    Eli täältä tullaan, ruusufinnit naamassa ja rakkaudella! Tyynenä mutta tosissaan.

    Hyviä vointeja ja viileyttä teille muillekin kohtalotovereille, kuumakalleille ja -kissoille!

    V

    pst, Vaneljan postausten jakotoiminnoissa on hieman viilattavaa, ja muutenkin täältä löytyy vielä erilaisia bugeja. Laittakaa ihmeessä viestiä, jos törmäätte outouksiin, epäloogisuuksiin tai toimimattomiin juttuihin. Se helpottaa paljon. Ja antakaahan muutenkin palautetta ja esittäkää toiveita, ne ovat todella tervetulleita!